Anteeksi päiväkirja. Blogi.
Olen pahoillani kiireestä, joka huomioni piiskasi muualle ja unohdin sinut aivan täysin.
Arvon lukijakunta, suurimmat anteeksipyyntöni osoitan teitä kohtaan.
Tämä on tyylilleni epätavallisen virallinen viesti. Sille on syy. Suurista asioista tiedotetaan poikkeuksetta virallisesti.
Jumalan rakastajan esityskausi on ohi.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Tuijotin tänään viimeistä kertaa monnarin salilaitteita personal trainer vieressäni. Katsoin kaikkia ihmisiä ja tuli jotenkin hyvä mieli. Moni naama oli jollain tavalla etäisesti tuttu ja moni liikesarja hymyilytti, kun muistelin omaa rämpimistäni samoissa sarjoissa.
Personal trainer kysyi, mitä mieltä olin treenikaudesta ja opinko / koinko kehittyväni. Aluksi en tiennyt mitä sanoa. Älkää ymmärtäkö väärin - sanottavaa oli vain liian paljon. Älysin lopettaa puheeni muutaman minuutin jälkeen, kun olin siirtymässä tarinoimaan pitkästi fyysisen kunnon vaikutuksesta shakkipelin kilpailutilanteeseen.
Sama koskee koko tätä teatteriprojektia. En oikein tiedä mistä aloittaa, mutta... Tekniikan miestä lainaten:
"Joka esitykseen oli kiva tulla, se oli jollain tavalla rentouttavaa. Tämä oli projekti, johon kannatti lähteä. "
Näyttelijäporukka allekirjoittaa varmasti saman. Meillä oli hauskaa sekä ennen esitystä, esitysten aikana ja pääosin (väsymyksestä huolimatta) myös esitysten jälkeen! Eiliset viimeiset kaksi esitystä (13.00 ja 19.00) toivat tämän selvästi ilmi. Tuntui, että jokainen oli niin läsnä kuin olla ja voi. Pitämässä hauskaa ja nauttimassa teatterin tekemisestä. Yhteisestä jutusta.
Koko työryhmän puolesta käytän tämän loppupostauksen toistemme julkiseen kiittelyyn.
Kiitos siis kanssanäyttelijät, minä itse, ohjaaja ja tekniikka. Loistava tunnelma, mahtava henki ja porukka, joka luottaa toisiinsa ja toistensa tekemiseen.
Kiitos jokaiselle lipunmyyjälle ja yleisön kahvittajalle, joka kantoi kortensa kekoon.
Kiitos flaijereiden ja mainosten / julisteiden ja käsiohjelman tekijälle.
Kiitos pressikuvien napsijoille.
Kiitos kaikille muille taustavaikuttajille, joita en erikseen luettele (luettelo on pitkä, tuntekaa kuitenkin nahoissanne ansaitut kiitoksen taputukset)
Kiitos lämpimästi kaikille katsojille, joille meillä oli ilo tämä näytelmä esittää!
Mahtavaa, että pääsitte paikalle!
-Janne
Jälkisanaseni:
Proggisbloggaus loppuu nyt Jumalan rakastajan osalta aikalailla tähän. Janne treenailee jatkuu vielä sen verran, että heitän tänne tässä tulevalla viikolla toisen postauksen luvuista / viimeisistä treeneistä.
Bloggauksen palavan innon soihtu siirtyköön seuraaviin vakaisiin käsiin.
Pysykää kuulolla, palaamme asiaan!
maanantai 15. joulukuuta 2014
maanantai 24. marraskuuta 2014
Kahden proggiksen hurmos
klo 10 - 14 Merkkimies, treenit Ilokivessä (kohtaus: "Avoliitto")
klo 17 - 21.30 Jumalan rakastaja, esitys #3 Ilokivessä
Tältä näytti eilisen päivän teatterillinen ohjelmani.
Voiko sunnuntaita yhtään paremmin viettää?
Sunnuntait ovat ylioppilasteattereissa kova juttu. Kun arkivikkona päiväajat sujuvat leipätyön tai -opiskelun merkeissä, niin näytelmiä on treenattava muulla ajalla. Kuten sunnuntaisin. Esitykset levittäytyvät puolestaan illoille teatterista riippumatta. Tai joskus iltapäivälle tai joskus on kaksi esitystä yhtenä päivänä, niin kuin meillä Jumalan rakastajassa, 30.11. ja 14.12. Tietysti sunnuntaina.
Jumalan rakastajamme eilinen, sunnuntainen esitys soljui varsin energisesti. Lisäjännitettä toi kymmenen päivän esitystauko sekä erityisesti runsaslukuinen yleisö, joka oli sunnuntain kunniaksi löytänyt Seminaarimäen teatteritilaamme. Esitystauon jälkeen lavalle valmistautuminen on kutkuttavaa ja alkulämppien aikaan joskus myös levotonta puuhaa -- eikä tunnelmat seesteydy alkuesityksen aikana verhoissa omaa vuoroa odottaessa. Onneksi muun työryhmän esiintyminen kuulostaa hyvältä, vaikka toinen puoli aivoista yrittää keskittyä vaitonaiseen sisäiseen monologiin. Sitten tulee hetki, kun lavalle astuminen on väistämätöntä. Eilinen Leso-roolini ylsi jälleen varsin pärisyttäviin tiloihin, niin että muutama pitkä repliikkikin tuli improvisoitua maalinsa. Viimeisen lavalta poistumisen jälkeen voi enää bäkkäriltä fiilistellä muiden suoritusta ja reflektoida omaansa.
Näytelmäproduktioissa esityskautta edeltää treenikausi. Jumalan rakastajassa se on jo takana, toisessa produktiossani eli Merkkimiehessä se on puolestaan kuumimmillaan. Merkkimiehen ensi-ilta on Jyväskylän ylioppilasteatterilla maaliskussa 2015 ja viimeinen esitys alustavasti vapun korvilla, mikä ilmentää hyvin isoissa näytelmäproduktiossa vaadittavaa pitkäjänteisyyttä ja sopivaa kajahtaneisuutta. Täyden työryhmän koko asettunee 15 henkilön yläpuolelle, eli yhdessä tekeminen on se teatterin juttu. Vielä ei järin kollektiivisia treenejä ole saatu kokoon, vaan ollaan keskitytty pienissä porukoissa kunkin kohtauksen luomiseen, mutta massiiviset joukkotreenit saapuvat esityskauden lähestyessä -- itse asiassa huomenna olisi tarkoitus kaikkien kanssa jo kahlata ensimmäinen näytös läpi.
Työryhmän koon lisäksi isoksi tämän näytelmäproduktion tekee myös siinä käytettävä tekniikka: maskiteatteri. Käytämme luonnemaskeja (kuva alla), joiden alkuperä palautuu englantilaiseen Strangeface Theatre Companyyn, joskin merkittävän osan maskeista koreografimme Suvi Salomaa tekee itse. Maskiteatteritekniikkaan liittyy monia harjoitusten aikana esiin nousseita käytänteitä, jotka jokaisen näytelmässä näyttelevän täytyy sisäistää: klokkaus eli ajatuksen jakaminen yleisölle, naamion luonnetta "vastaan" näytteleminen, maskin pitäminen elossa, toiminnan selkeys, fokuksen anto toiselle, jne.... Tietysti osa näistä käytänteistä pätee myös tavanomaisessaa teatterissa, mutta niiden merkitys korostuu kun maski laitetaan kasvoille. Nimittäin, maski on raaka kaveri: maski päässä epätäsmälliset liikkeet ja hukassa oleva fokus aiheuttavat katsojalle keskimäärin enemmän myötähäpeää kuin ilman maskia.
Merkkimiehen kaltaisessa maskiteatteriesityksessä treeniaikaa vie paljon koreografioiden laatiminen ja kahteen kertaan harjoittelu. Kahteen kertaan harjoittelu tarkoittaa sitä, että kohtaukset harjoitellaan ensin ilman maskeja, jolloin perusteatterin hengessä puhutaan dialogit ääneen, ja sitten maskin kanssa, jolloin teksti on äänetöntä pään sisäistä monologia/dialogia. Maskit päässä ei siis puhuta, vaan kaikki merkitykset on tultava ilmi liikkeissä, joita rytmittää musiikki. Tätä varten tarvitaan siis tanssimaista koreografiaa -- se on kompassi, maskien pieniin silmäreikiin kun ei voi kaikkea luottaa.
Kahteen kertaan harjoittelun, koreografioiden hinkkaamisen, kahden näytöksen ja suuren työryhmän vuoksi harjoitteluaikaa tarvitaan siis paljon. Itselläni on näytelmässä iso rooli, mikä nostaa harjoittelumäärää entisestään: minulla on useana viikkona neljäkin harjoitusta (esimerkiksi eilen, tänään, huomenna, ...). Tämä on siis vain Merkkimiehen osuus, päälle tulee luonnollisesti Jumalan rakastajan kiihkeä esityskausi eli parisen esitystä viikossa. Lisäksi minulla on marraskuun aikana draamakasvatuksen aineopintoja reilun 20 tunnin verran, joten draamaa ei elämästä nyt puutu! Että kylläpä JYTisee! Kahdessa näytelmäproduktiossa läsnäolo ei ole uhka, vaan mahdollisuus! Onnekas olen minä!
Roolisekaannusta odotellessa!
Nico
PS. Jumalan rakastajan seuraava esitys tulevana torstaina 27.11.2014, klo 19 Ilokivessä. Viimeinen esitys joulukuun puolivälissä. Varaa liput: www.jyt.fi.
Merkkimies tulossa siis keväällä 2015. Mustassa laatikossa nähdään!
maanantai 17. marraskuuta 2014
Pinkkiä teippiä ja buranaa
Jo ensi-ilta bileissä rintani oli kipeä. Jopa sisäänhengityskin pakotti hieman. Nämä murheet unohtuivat kuitenkin hyvin nopeasti illan edetessä.
Viikon alku tuli kuitenkin tappavan nopeasti ja tasainen pakotus tississäni ajoi minut lääkäriin. Tuloksena jonkinlainen ruhje / revähdys. Toipumisaika 1-2 viikkoa. Toipumista edistävä toiminta : Lepo ja burana. Eipähän siinä... Kotiin vaa ja makoilemaan. Huoleni kuitenkin kasvoi torstain lähestyessä. Toinen esitys pitäisi kunnialla rämpiä ja minä olen puolikuntoinen! Joudunko tiputtamaan painoja jonnekkin säälittävälle tasolle (kohtauksessa, jossa teen penkkiä)?!
Onneksi poikkesin ystävieni luona, jotka ohjeistivat minut kinesioteippien maailmaan. Sain jonkinlaisia ohjeita teippauksesta sekä itse teippiä. En tiedä kuinka hyvin Juskan sielunmaisemaan sopi tuo kiiltävä pinkki teippi, jota rintani oli täynnä. Ehkä joku sai tästä irti jotain hämmentävää symboliikkaa? Jokatapauksessa liikuttelu sujui huomattavasti helpommin ja painot nousivat samoin, kuin ensi-illassa!
Nyt olen vetänyt hiukan hiljaiseloa siis treenien suhteen. Olen syönyt normaalisti ja kulutellut kaloreita satunnaisella lenkkeilyllä.
Huomenna uutta putkeen, päivä starttaa salilta pt:n kanssa kello 9. Diilini personal trainerinkin kanssa alkaa tulla pikkuhiljaa loppuun. Täytyy yrittää ottaa kaikki ilo irti vikoista seteistä!
Itse esityskin rullaa hyvää vauhtia. Torstaina 13.11 oli siis toinen näytös. Toiset esitykset ovat jännittäviä. Niistä varoitellaan aina. Energiahukka jännittävän ensi-illan jälkeen, on paha vihollinen. Selvisimme tästä kuitenkin mainiosti! Rohkaisevissa tunnelmissa kohti seuraavia esityksiä.
Kaivelen teille marraskuun loppuun jonkinlaista statistiikkaa koko tästä trainerin kaa treenaamisprojektista. Joulukuulle pitäisi sitten itse miettiä kuinka tässä jatketaan, iiiiiiks!
Hyvää alkanutta viikkoa!
PS: Ylioppilasteatterin kulisseissa kohisee. Tiukkien neuvottelujen jälkeen meillä on uudistunut hallitus. Saa nähdä mitä nämä veijarit jäsenistönsä varalle tulevaisuudessa juonivat. Onnea ja tsemppiä valituille!
Viikon alku tuli kuitenkin tappavan nopeasti ja tasainen pakotus tississäni ajoi minut lääkäriin. Tuloksena jonkinlainen ruhje / revähdys. Toipumisaika 1-2 viikkoa. Toipumista edistävä toiminta : Lepo ja burana. Eipähän siinä... Kotiin vaa ja makoilemaan. Huoleni kuitenkin kasvoi torstain lähestyessä. Toinen esitys pitäisi kunnialla rämpiä ja minä olen puolikuntoinen! Joudunko tiputtamaan painoja jonnekkin säälittävälle tasolle (kohtauksessa, jossa teen penkkiä)?!
Onneksi poikkesin ystävieni luona, jotka ohjeistivat minut kinesioteippien maailmaan. Sain jonkinlaisia ohjeita teippauksesta sekä itse teippiä. En tiedä kuinka hyvin Juskan sielunmaisemaan sopi tuo kiiltävä pinkki teippi, jota rintani oli täynnä. Ehkä joku sai tästä irti jotain hämmentävää symboliikkaa? Jokatapauksessa liikuttelu sujui huomattavasti helpommin ja painot nousivat samoin, kuin ensi-illassa!
Nyt olen vetänyt hiukan hiljaiseloa siis treenien suhteen. Olen syönyt normaalisti ja kulutellut kaloreita satunnaisella lenkkeilyllä.
Huomenna uutta putkeen, päivä starttaa salilta pt:n kanssa kello 9. Diilini personal trainerinkin kanssa alkaa tulla pikkuhiljaa loppuun. Täytyy yrittää ottaa kaikki ilo irti vikoista seteistä!
Itse esityskin rullaa hyvää vauhtia. Torstaina 13.11 oli siis toinen näytös. Toiset esitykset ovat jännittäviä. Niistä varoitellaan aina. Energiahukka jännittävän ensi-illan jälkeen, on paha vihollinen. Selvisimme tästä kuitenkin mainiosti! Rohkaisevissa tunnelmissa kohti seuraavia esityksiä.
Kaivelen teille marraskuun loppuun jonkinlaista statistiikkaa koko tästä trainerin kaa treenaamisprojektista. Joulukuulle pitäisi sitten itse miettiä kuinka tässä jatketaan, iiiiiiks!
Hyvää alkanutta viikkoa!
PS: Ylioppilasteatterin kulisseissa kohisee. Tiukkien neuvottelujen jälkeen meillä on uudistunut hallitus. Saa nähdä mitä nämä veijarit jäsenistönsä varalle tulevaisuudessa juonivat. Onnea ja tsemppiä valituille!
maanantai 10. marraskuuta 2014
Ensi-ilta päivänä
Arvon tsemppibiisiäni Eminemin tuotannosta Lose yourselfin ja Till I collapsen väliltä. Konsultoin aiheesta Kirsiä ja istuudun bäkkärin lattialle 15min ennen esityksen alkua! Nyt lähtee!
Ihmiset ovat kohta valumassa sisään ja jännitys alkaa kasvaa. Yhtäkkiä kosteus valtaa takapuoleni. Pomppaan nopeasti ylös ja luon vilkaisun lattialle. WC on vuotanut vettä bäkkärin lattialle... Riisun päällyshousuni ja menen pyllistämään peilin eteen valkoisissa Juska-boksereissani. Kankkuni näkyvät kostuneen housun alta paremmin, kuin majakan valo tummana syysyönä.
EI OLE TODELLISTA!
Hiustenkuivaaja!? Ei oo. Todella kuuma patteri, joka kuivattaa kymmenessä minuutissa kaiken?! Ei oo. Silitysrauta, hihkaisee Mikko! Kyllä!
Puvustajamme Onerva näppäränä vaatetusvastaavana helpotti kriisiäni kikkailemalla housut lähes tulkoon kuivaksi ihmisten valuessa saliin. Aikaa esityksen alkuun jäi n. 5 minuuttia. Huppu päähän ja menoksi!
Tosi kyseessä... Kuivuvatko housut? Onko Juska kuiva ennen esitystä? Kuinka meidän nyt käy?
Esitys lähtee ja hyvinhän se meni! 2 tuntia puskettiin kuntosaliendorfiinituskamaailmassa ja aika kului ainakin lavan puolella kuin siivillä. Märkä-lattia yllätyksiltä vältyttiin itse esityksessä ja jokainen hoiti roolinsa hyvällä draivilla. Hyvä vääntö päällä!
ME TEHTIIN SE!
On ilo tehdä teatteria, kun ympärillä on niin mahtavia ja lahjakkaita ihmisiä. Ihmisiä, joihin voit luottaa. Henkilöitä, jotka jeesaa mitä ikinä lavalla tapahtuukaan. Unohtuupa sanat tai kompasteletpa askeleissa. Oli aika siirtyä juhlimaan tuotostamme ensi-ilta juhliin. Astuessani sisään "mökkiimme", suuni taipui hymyyn ja minun oli lämmin. Pöytä oli täynnä ystäviä. Aika nostaa malja alkaneelle esityskaudelle! Tästä on hyvä jatkaa!
Jumalan rakastaja työryhmä kiittää kaikkia katsojia ja projektissa mukana olleita henkilöitä.
Sekä jatkaa valitsemallaan tiellä... Pysytään aitoina ja pusketaan menee hyvillä energioilla!
Kuten hyvään kantaanottavaan esitykseen kuuluu, olemme aiheuttaneet mediamylläkän, kun ensimmäinen kritiikkikin on saatu uunista ulos:
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/jyvaskylan-ylioppilasteatteri-jumalan-rakastaja-ensi-ilta-8112014/1930440
Tuu tsekkaa, miten rakastaja sua ravistaa!?
Ihmiset ovat kohta valumassa sisään ja jännitys alkaa kasvaa. Yhtäkkiä kosteus valtaa takapuoleni. Pomppaan nopeasti ylös ja luon vilkaisun lattialle. WC on vuotanut vettä bäkkärin lattialle... Riisun päällyshousuni ja menen pyllistämään peilin eteen valkoisissa Juska-boksereissani. Kankkuni näkyvät kostuneen housun alta paremmin, kuin majakan valo tummana syysyönä.
EI OLE TODELLISTA!
Hiustenkuivaaja!? Ei oo. Todella kuuma patteri, joka kuivattaa kymmenessä minuutissa kaiken?! Ei oo. Silitysrauta, hihkaisee Mikko! Kyllä!
Puvustajamme Onerva näppäränä vaatetusvastaavana helpotti kriisiäni kikkailemalla housut lähes tulkoon kuivaksi ihmisten valuessa saliin. Aikaa esityksen alkuun jäi n. 5 minuuttia. Huppu päähän ja menoksi!
Esitys lähtee ja hyvinhän se meni! 2 tuntia puskettiin kuntosaliendorfiinituskamaailmassa ja aika kului ainakin lavan puolella kuin siivillä. Märkä-lattia yllätyksiltä vältyttiin itse esityksessä ja jokainen hoiti roolinsa hyvällä draivilla. Hyvä vääntö päällä!
ME TEHTIIN SE!
On ilo tehdä teatteria, kun ympärillä on niin mahtavia ja lahjakkaita ihmisiä. Ihmisiä, joihin voit luottaa. Henkilöitä, jotka jeesaa mitä ikinä lavalla tapahtuukaan. Unohtuupa sanat tai kompasteletpa askeleissa. Oli aika siirtyä juhlimaan tuotostamme ensi-ilta juhliin. Astuessani sisään "mökkiimme", suuni taipui hymyyn ja minun oli lämmin. Pöytä oli täynnä ystäviä. Aika nostaa malja alkaneelle esityskaudelle! Tästä on hyvä jatkaa!
Jumalan rakastaja työryhmä kiittää kaikkia katsojia ja projektissa mukana olleita henkilöitä.
Sekä jatkaa valitsemallaan tiellä... Pysytään aitoina ja pusketaan menee hyvillä energioilla!
Kuten hyvään kantaanottavaan esitykseen kuuluu, olemme aiheuttaneet mediamylläkän, kun ensimmäinen kritiikkikin on saatu uunista ulos:
http://www.ksml.fi/uutiset/kulttuuri/teatteri/jyvaskylan-ylioppilasteatteri-jumalan-rakastaja-ensi-ilta-8112014/1930440
Tuu tsekkaa, miten rakastaja sua ravistaa!?
perjantai 7. marraskuuta 2014
Jumalan rakastaja ja media
Kuten aiemmin blogissakin uutisoitiin, esityksemme on tavoittanut (Keski-)Suomen median.
Huomenna räjähtää, mutta halutessaan tunnelmaan voi virittäytyä mm. selailemalla seuraavia artikkeleita. Onpa joukossa ääninäytekin!
Jannen kommentointia esityksestä ja bodausjargonia:
Ohjaaja Antin mietteitä:
http://yle.fi/uutiset/jumalan_rakastaja_ravistelee_ruumiin_kuvaa/7605354
sekä samahko juttu seurakunnan sivuilla...
http://www.jyvaskylanseurakunta.fi/aani_kuva/aani/
Huominen ensi-ilta (8.11, klo. 13:00) ei toki ole ainut mahdollisuus näytelmän näkemiseen, tässä vielä muu aikataulu muistinvirkistykseksi :
Muut näytökset:
to 13.11 klo 19
su 23.11 klo 19
to 27.11 klo 19
su 30.11 klo 13 ja 19
to 4.12 klo 19
to 11.12 klo 19
la 13.12 klo 13
su 14.12 klo 13 ja 19
Jännityttävääääääääää!
Tulkaa meitä tsiigailee!
Huomenna räjähtää, mutta halutessaan tunnelmaan voi virittäytyä mm. selailemalla seuraavia artikkeleita. Onpa joukossa ääninäytekin!
Jannen kommentointia esityksestä ja bodausjargonia:
Ohjaaja Antin mietteitä:
http://yle.fi/uutiset/jumalan_rakastaja_ravistelee_ruumiin_kuvaa/7605354
sekä samahko juttu seurakunnan sivuilla...
http://www.jyvaskylanseurakunta.fi/aani_kuva/aani/
Huominen ensi-ilta (8.11, klo. 13:00) ei toki ole ainut mahdollisuus näytelmän näkemiseen, tässä vielä muu aikataulu muistinvirkistykseksi :
Muut näytökset:
to 13.11 klo 19
su 23.11 klo 19
to 27.11 klo 19
su 30.11 klo 13 ja 19
to 4.12 klo 19
to 11.12 klo 19
la 13.12 klo 13
su 14.12 klo 13 ja 19
Jännityttävääääääääää!
Tulkaa meitä tsiigailee!
tiistai 4. marraskuuta 2014
Viimeisinä päivinä
Kaverini toteaa epäuskoiseen naurahdukseeni "niin se on". Meinaan heittää takaisin "Älä huuda, saatana". Tajuan kuitenkin olla hiljaa, kuitata ajatukseni sisäisellä hymähdyksellä ja muotoilla vastaukseni johonkin muuhun muotoon. Juska Paarman repla ei ehkä sovellu vastaukseksi.
Aloitan päiväni normi salitreenillä. Teen alkuverryttelyt ja uppoan bodaukseen. Pistän painoa vähän lisää viimeiseen sarjaan, koska jaksoin ihan hyvin kaksi aiempaa. Puhisen keskittyneesti vikan sarjan ja onnittelen itseäni kuvitteellisella yläfemmalla itseni kanssa. Örisen hikisenä tyytyväisyyttä.
Perkele, kyllä lähtee!
Hilaudun duuniin normaalisti päiväksi. Koska viikonloppuna oli kaksi ajatuksia herättävää läpimenoa Jumalan rakastajasta, funtsin jokusen kerran näytelmää. En mitään konkreettista, tai mitään sellaista selvää ajatusta mitä osaisin tähän selittää. Kunhan vain ajattelen.
Minulla on visio blogipäivityksestä, mutten saa sitä vielä tehtyä. Lopulta totean sen olevan epäsopiva. Siirrän visiotani myöhempään toteutukseen. Kiire vie mukana ja keskityn duuniin. Blogin kuittaan nopealla informaatioiskulla kirjoituksen myöhästymisestä.
Teen työtäni, osa asiakkaistani on helppoja. Hoidan homman nätisti ilman ongelmia, fiksaan ongelmat ja eroamme iloisena. Pari keissiä on hankalampia, joutuu käymään tuumaustupakalla välissä ja soittamaan perään ratkaisuehdotusta. Osaan en ole ihan täysin tyytyväinen. Selvitän vielä pystyisinkö parantamaan asiakkaan tilannetta.
Lopulta totean, että yritin tehdä hyvää, mutta priimaa pukkas tuleen!
Hetken päästä totean työni vetävän nöyräksi. Kaikkea ei saanut sittenkään tehtyä, huomisellekin jäi työtä.
Vilkaisen muutaman kerran kotia päästyä näytelmän solmukohtia. Pois muuttanut kämppikseni soittaa ulko-ovelta summeria ja vaatii minua avaamaan kämpän ovea! Hitto! Miten tässä näin kävi, eihän sen tänne pitäny olla tulossa aikoihin?! Täällähän on ihan sotkusta! Jumakauta, paniikki, äkkiä ylimääräiset tavarat veks... Pyykit pois narulta...tiskit...Äsh, en kerkee... Mitä helvettiä se tulee tällee varoittamatta?!
Pakko se on sateesta päästää sisään...
Päiväni korreloi ajatusteni kanssa, ajatukseni korreloivat kämppäni siisteyden kanssa, kämppäni "siisteys" korreloi tulevan viikon tunnelmiani...
Ensi-ilta viikko on saapunut...
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Jäiiiiiiks! Kohta se on täällä!
Tervetuloa tsiiiiigaaa :)
Aloitan päiväni normi salitreenillä. Teen alkuverryttelyt ja uppoan bodaukseen. Pistän painoa vähän lisää viimeiseen sarjaan, koska jaksoin ihan hyvin kaksi aiempaa. Puhisen keskittyneesti vikan sarjan ja onnittelen itseäni kuvitteellisella yläfemmalla itseni kanssa. Örisen hikisenä tyytyväisyyttä.
Perkele, kyllä lähtee!
Hilaudun duuniin normaalisti päiväksi. Koska viikonloppuna oli kaksi ajatuksia herättävää läpimenoa Jumalan rakastajasta, funtsin jokusen kerran näytelmää. En mitään konkreettista, tai mitään sellaista selvää ajatusta mitä osaisin tähän selittää. Kunhan vain ajattelen.
Minulla on visio blogipäivityksestä, mutten saa sitä vielä tehtyä. Lopulta totean sen olevan epäsopiva. Siirrän visiotani myöhempään toteutukseen. Kiire vie mukana ja keskityn duuniin. Blogin kuittaan nopealla informaatioiskulla kirjoituksen myöhästymisestä.
Teen työtäni, osa asiakkaistani on helppoja. Hoidan homman nätisti ilman ongelmia, fiksaan ongelmat ja eroamme iloisena. Pari keissiä on hankalampia, joutuu käymään tuumaustupakalla välissä ja soittamaan perään ratkaisuehdotusta. Osaan en ole ihan täysin tyytyväinen. Selvitän vielä pystyisinkö parantamaan asiakkaan tilannetta.
Lopulta totean, että yritin tehdä hyvää, mutta priimaa pukkas tuleen!
Hetken päästä totean työni vetävän nöyräksi. Kaikkea ei saanut sittenkään tehtyä, huomisellekin jäi työtä.
Vilkaisen muutaman kerran kotia päästyä näytelmän solmukohtia. Pois muuttanut kämppikseni soittaa ulko-ovelta summeria ja vaatii minua avaamaan kämpän ovea! Hitto! Miten tässä näin kävi, eihän sen tänne pitäny olla tulossa aikoihin?! Täällähän on ihan sotkusta! Jumakauta, paniikki, äkkiä ylimääräiset tavarat veks... Pyykit pois narulta...tiskit...Äsh, en kerkee... Mitä helvettiä se tulee tällee varoittamatta?!
Pakko se on sateesta päästää sisään...
Päiväni korreloi ajatusteni kanssa, ajatukseni korreloivat kämppäni siisteyden kanssa, kämppäni "siisteys" korreloi tulevan viikon tunnelmiani...
Ensi-ilta viikko on saapunut...
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Jäiiiiiiks! Kohta se on täällä!
Tervetuloa tsiiiiigaaa :)
maanantai 3. marraskuuta 2014
perjantai 31. lokakuuta 2014
Haastattelu ja kuvaa
Syksyn sensaatio, Jyväskylän ylioppilasteatterin tulkinta Jussi Parviaisen tekstistä Jumalan rakastaja on vihdoin päässyt maamme merkittävimpien medioiden otsikoihin.
Ylioppilaslehti Jylkkäri on nimittäin julkaissut allekirjoittaneesta jutunpoikasen, johon aiemmassa tekstissäni viittasin :
http://www.jylkkari.fi/2014/10/jumalaisen-vartalon-jaljilla/
Tässä myös tunnelmointia sosiaalisen median puolelta (Jumalan rakastajan FB-sivu). Pressikuvia, kameran takana heiluivat Janika Höysniemi ja Siru Heinovirta
Selfie posetus on tarkkaa työtä, esimerkkiä näyttää Hili-Bili Huotari
Askel askeleelta lähemmäksi jumaluutta
MEIJÄN POSSE!
Tälläinen jengi toivottaa teidät tervetulleiksi 8.11 eteenpäin! Hui! Apua!
Se on kohta! Wuhuuuuuuuuuuu!
Ylioppilaslehti Jylkkäri on nimittäin julkaissut allekirjoittaneesta jutunpoikasen, johon aiemmassa tekstissäni viittasin :
http://www.jylkkari.fi/2014/10/jumalaisen-vartalon-jaljilla/
Tässä myös tunnelmointia sosiaalisen median puolelta (Jumalan rakastajan FB-sivu). Pressikuvia, kameran takana heiluivat Janika Höysniemi ja Siru Heinovirta
Selfie posetus on tarkkaa työtä, esimerkkiä näyttää Hili-Bili Huotari
Tälläinen jengi toivottaa teidät tervetulleiksi 8.11 eteenpäin! Hui! Apua!
Se on kohta! Wuhuuuuuuuuuuu!
maanantai 27. lokakuuta 2014
Trippi pään sisään (Janne treenaa 5.)
Jännittävä viikko
kerrassaan.
Tämän viikon agenda on selvästi fyysisen harjoittelun siirtyminen
pään sisäiseksi pohdiskeluksi. Tätä edesauttoi maanantain haastattelu. Kävin
Jumalan rakastajaan ja treenaamiseen liittyen jakelemassa ajatuksiani reportterille.
Tästä kuulette myöhemmin.
En ole hirveästi
kyseisissä tilanteissa ollut ja sainkin ryöpyn kysymyksiä, joiden jälkeen
saatoin pohtia olisiko pitänyt miettiä etukäteen mitä sanoa joihinkin aiheisiin…
Muistutatko roolihenkilöäsi? Saitko vartalon,
josta haaveilit? Onko miehillä ulkonäköpaineita?
APUA! Miten tämä
meni näin diipiksi?!
Lähdettyäni pois mietin,
että näinhän se kyllä on!
On
väistämätön tosiasia, että jokainen näistä kysymyksistä on hyvin olennainen Jumalan rakastajassa. Sekä Juskan maailmassa. Henkilökohtaisesti olen
varmasti lähentynyt Juskan maailmaa bodatessani. Tämän todistavat mm. seuraavat
asiat.
Mulla ei todella ollut ennen tapana puristella vatsaa tai kylkeä
testaillakseni onko sieltä lähtenyt jotain / kuinka paljon siellä on vielä ”ylimääräsitä”.
Tai tsiigata tissejäni ja muodostuvia lihasten ääriviivoja varjoissa (erottuvat
paremmin, kun täydessä valossa… Vaalea iho kun on…). Eikä kokeilla käsivarteni
ympärystä. Eikä sen koommin peilailla selkääkään. Lisäksi puhelimeni on
täyttynyt projektin myötä erinäköisistä puolialastomista selkä, vatsa, rinta ja
hauis -kuvista. Tällä hetkellä iPhoneni kameran rullassa olevista kuvista
varmaan puolet on näitä. Lisäksi kesän aikana tsiigailin rannalla ja ulkona
varmasti yhtä paljon miehiä kuin naisiakin etsiessäni täydellistä mallia.
…
Vielä isompi A-P-U-A.
Olenko sekaisin, tai muuttunut ihmishirviöksi?!?
Osa tästä
peilailusta on tapahtunut luonnollisesti kotona ajatellessa roolia. Myös paljon
kuvista liittyy yrityksiini päästä Juskan maailmaan. Lopulta, ajan kuluessa ja
kuvia räpsiessä… Kun kamerassa on kuvia, jotka olet ottanut Itsestäsi vain Itsesi
takia… Kun selitys ”no mä vaa Juskailen”, ei enää riitä…
Kosketuspinta
Juskaan on löytynyt.
Koska maalini on
ollut Juska ja Juskan myötä Michelangelon Daavid patsas, olen selkeästi
koettanut muokata vartaloani tiettyä päämäärää kohti (vaikka toki tiedostin,
että Daavid jää haaveeksi ja realistisempaa on vain pyrkiä ”treenatun näköiseen
kroppaan”). Ennen sitä vaa paineli menemään röllykällä vatsalla ja tisseillä,
joissa ei lihaksia ollut. Käsivarren ympärys oli muutaman sentin kapeampi ja
hartialinja hämärämpi. Nyt sitä tsiigailee kroppaansa, kun biologi
mikroskoopillansa mualimaa. Hmm.. Tuolta vois vähä lähtee… Tonne vois tulla
vähä lisää… Pakarat timmiksi…Reisissä ehkä viel jotai extraa…
Silmä kehittyy.
En koe olevani
tyytymättömämpi kroppaani nykyään kuin ennen. Enkä varsinaisesti tyytyväisempikään.
Kutsun tätä kriittisemmäksi ajatteluksi tavoitteeni takia. Tottakai olen
innoissani siitä, että kehitystä on tapahtunut ja jaksan enemmän asioita,
nostaa isompia painoja. Juosta ilman voimien loppumista lihaksista. Yleisen
kunnon ja lihaskunnon parantuminen ei varmasti ole kenenkään terveydelle
pahasta.
Tiedostan
kuitenkin hyvin, että voisin parantaa monessa kohtaa. Ennen olin totaalisen
tietämätön kaikesta tästä ja silti tyytyväinen itseeni ilman minkäänlaista kritiikkiä. Kerkesin keskustella itseni kanssa jo aiemmin
siitä mitä haluan olla. En oikeastaan antanut ulkopuolisen paineen häiritä minua
liikaa. Tai määrittää minua tai sitä millainen minun pitäisi olla, halusin olla
vain minä.
Tässä väistämättä
nyt vain pohtii, että entä jos sen antaa määrittää? Jopa siihen pisteeseen, että on joku ideaali mihin haluat väistämättä. Onko kroppasi pelkkää punakynää?
Tai entä se muu elämä, kuten Juskalla.
Jos vain käännät
kaiken kritiikkisi vartaloosi ja teet siitä jumalaisen maalisi. Ehkä voit
sysätä syrjään muut epäonnistumiset ja vaikeudet.
Ehkä minäkin sysäsin ennen vartaloni syrjään,
ajatellessani, että minun vahvuuteni ovat päässäni ja syvällä sieluni
pohjukoissa?
Tai entä, jos
välillä meissä jokaisessa asuu oma pikku Juska, joka peilaa itseään nähden vain
sen, mihin oma silmä milloinkin huomion kiinnittää – muusta välittämättä.
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Katsaus erään säntäilevän puheenjohtajan aamupäivään
Terve kaikki!
Minä olen Tessa. Toimin tällä hetkellä Jyväskylän Ylioppilasteatterin puheenjohtajana. Enimmäkseen se ainakin omasta näkökulmastani tarkoittaa sitä, että olen paikasta ja ajatuksesta toiseen säntäilevä tyyppi, joka lähettää kasapäin viestejä kaikille, sumplii ja järjestelee asioita, yrittää ideoida ja olla luovakin aina kun mahdollista. Lisäksi yritän kuunnella mitä jäsenistö haluaisi tai millaisia ideoita villien ja luovien ylioppilasteatterilaisten päässä liikkuu ja reagoida niihin. Ylioppilasteatterihommat ovat äärimmäisen lähellä sydäntäni, JYT-vuosia on tällä hetkellä takana viisi kappaletta. Tällaisen hallinnollisen puolen lisäksi olen lähinnä näytellyt ja vähän myös ohjannutkin teatterissamme.
Pj:nä toimiminen on vapaaehtoista harrastustoimintaa. Päivätyökseni teen tutkimusta yliopistolla - valmisteilla on puheviestinnän väitöskirja. Usein on kuitenkin niin, että päiväni ovat suloista sekametelisoppaa (omituinen kielikuvavalinta..) jossa tiede liukuu teatteriin ja teatteri tieteeseen. Kampuksella vietetyt päivät ovat joskus aika pitkiä, kun töistä tulee tauolla käytyä Ilokivessä hoitamassa JYTin asioita tai työpäivän päätteeksi alkaa JYTin kokous tai vaikka keikkatreenit. Melkein aina tällaiset päivät ovat mahtavia, vaikkakin täysiä!
Tässä blogitekstissä ajattelin avata vähän sitä, millainen on pj:n päivä JYTissä. Alunperin ideana oli tosiaan kirjata ylös kaikki JYTtiin liittyvät päivän tapahtumat. Kävikin niin, että jo aamupäivä tuli niin täyteen kaikkia teatterijuttuja, että rajasin tämän blogipostauksen käsittelemään aikaväliä 7.30-12.00. Eli olkaapa hyvät, sähläävän multitasking-ihmisen aamupäivä julkisesti tarjolla!
Klo 7.30
herätyskello
soi. Kertailen päässä päivän ajankohtaiset asiat ennen kuin nousen ylös. Mietin
työasiat sekä jyttiasiat. Tulee mieleen, että on keskiviikko, eli JYTin teatterikerhopäivä. Kerho on tänään kuitenkin peruttu, koska yliopistolla on perioditauko
ja suurin osa kerhoilijoista on opiskelijoita. Pohdin, onkohan kerhotila
Lillukan oveen muistettu käydä laittamassa lappu perutusta kerrasta?
JYTin & KVATin järkkäämän, KAIKILLE avoimen teatterikerhon tiedot, teemat ja ihmiset löydät täältä
Klo 10.00
Luen ja
vastailen sähköposteihin. Kommentoin yhtä apurahahakemusasiaa.
Ylioppilasteatteritoiminnan rahoitus tapahtuu osittain apurahojen turvin ja
apurahojen hakeminen on yksi iso osa toimintaa. Lisäksi laittelen sähköpostia
teatterimme tulevaisuuteen liittyen. JYTin kotitalo Ilokivi on menossa
remonttiin ja tulossa on väistötila-aikaa vuosina 2015 ja 2016. Näitä asioita
pohditaan viikoittain, välillä päivittäinkin. On jännittävää miettiä missä
vuosikymmeniä Ilokivessä majaillut teatteri onkaan ensi vuonna. Samalla
epätietoisuus luo hienoista riskin tuntua – millaista teatteria teemme
vaihtuvissa tiloissa? Miten suunnitella tulevaisuutta? Miten pärjäämme ilman
vanhaa tuttua JYTin toimistoa ja rakasta mustaa laatikkoa. Vahva intuitio ja
veikkaus on, että erinomaisesti. Pieni ravistelu ja maisemanvaihdos tullee
tekemään hyvää keski-ikäiselle (syntymävuosi 1960) teatterillemme!
Minä soitan melodicaa. JYTin esityksen Hyvät herrat, juokaa etikkaa! -treeneistä syksyltä 2012. Taustalla rakas, koluttu ja möyritty teatteritilamme, monitoimitila Ilokivi. Kuva: Miia Lyyra.
Klo 10.15
Käyn
facebookissa kommentoimassa tärkeimpiä juttuja JYTin sisäisessä ryhmässä.
Pikkujoulut ovat tulossa ja äänestämme demokraattisesti niiden teemasta. ”Liputuspäivät”
on voitolla. Lisäksi pyydän teatterin
hallituksen jäseniltä mielipiteitä pariin asiaan. Lopuksi tsekkaan
poikkeuksellisen ja kiinnostavan jutun etenemistä. JYT on saanut yhteydenoton
Berliinistä henkilöltä, joka koostaa Bertolt Brecht -näyttelyä ja on löytänyt
paikallisen taideakatemian arkistoista vanhan JYT-julisteen. Kyseinen henkilö
kysyy tekijätietoja tälle julisteelle. Tekijän paikannuskeskustelu käy vilkkaana
jyttiläisten kesken, selville on saatu jo esityksen vuosi (1976) ja ohjaaja.
Nyt meneillään on 70-luvun jyttiläisten etsintä, jos joku heistä muistaisi
kenen graafista käsialaa on hieno, käsin piirretty juliste. Tuntuu kiehtovalta,
että yhtäkkiä voi putkahtaa toiselta puolelta Eurooppaa viestiä lähes 40 vuotta
vanhan, jyväskyläläisen ylioppilasteatteriesityksen julisteesta.
Tällainen julistekuva löytyi Berliinin taideakatemian arkistoista. Hei, ootko juuri sinä arvon lukija vanha jyttiläinen tai vanhan jyttiläisen tuttu? Satutko tietämään kuka on suunnitellut tän makean julisteen vuonna 1976 ensi-iltansa saaneelle esitykselle Sezuanin hyvä ihminen (Brecht)?
Klo 11.00
Huomaan
yliopiston kirjastolla, ettei ilmoitustaululla ole tuoreimman esityksemme,
Jumalan rakastajan julistetta. Vielä pari päivää sitten oli – joku on siis
siirtänyt meidät pois. Muuten julisteita näkyy katukuvassa paljon. Jussi
Parviaisen käsikirjoittama ja Antti Suoran ohjaama Jumalan rakastaja on
ensi-illassa jo reilun kahden viikon päästä, 8.11.! Syksy menee vauhdilla. Tätä
esitystä odotan ainakin itse paljon.
Jumalan rakastaja (Parviainen - Suora) enskarissa 8.11.! Tämän julisteen graafikon tiedämme - hän on Noora Happonen. Esityksiä joulukuun puoliväliin asti Ilokivessä.
Klo 11.15
Puhelin soi.
Soittaja on yksityishenkilö joka tiedustelee teatterimme mahdollisuutta tulla
keikalle syntymäpäivä/halloweenjuhliin. Keskustelemme keikan ajankohdasta,
sisällöistä, ideoinnista yms. Lupaan kysellä jäsenistöltämme kiinnostusta
lähteä toteuttamaan tosi mielenkiintoiselta vaikuttavaa, intensiivistä
keikkaa. Tästä tuleekin mieleen, että
pari käytännön asiaa pitäisi hoitaa myös koskien ensi viikon sovittua keikkaa,
joka on toinen esityskertamme yläasteelaisille räätälöidystä elämysradasta.
Opettavaisessa elämysradassa käsitellään roskaamista, vahingonteko- ja korvausasioita
teini-ikäisen pojan näkökulmasta. Keikkoja on viime aikoina riittänyt paljon.
Jäsenistömme taipuukin sekä koulutuskeikkoihin, erilaisiin juhlien (kuten
synttäreiden tai halloweenbileiden!) piristämiseen hupailuilla tai vaikka
juontokeikkoihin. Tänä vuonna on toteutettu mm. työpajateatterikoulutusta
yliopiston opiskelijatutoreille, luontodokumenttien tyyliä mukaileva hauska
esitys 40-vuotissynttäreille, useampi miimikkokeikka pitkin kaupunkia ja
viimeisimpänä tämä elämysrata koululaisille.
Keikkakuvia!
JYTin miimikot roskaamista vastaan vuoden 2014 Yläkaupungin yössä! Kuva: Tessa Horila
Elämysratakeikalla syksyllä 2014, yhteistyössä JAPA ry:n kanssa järjestetty rastirata keskisuomalaisille seiskaluokkalaisille.
Haluatko tilata JYTiltä keikan? Laita viestiä hallitus@jyt.fi!
Klo 11.30
Totean, että
tämä aamupäivä on ollut melko hektinen JYT-pyöritys ja nyt on aika keskittyä
intensiivisesti loppupäivä muihin asioihin. Jotain varmasti jäi hoitamatta, jotakin tulee vielä pitkin päivää mieleen. Kyllä tästä yhden blogikirjoituksen
kuitenkin tekee!
'
'
Ylioppilasteatterijutut ovat niin jees, että on
vaikea uskoa kellon lähestyvän puoltapäivää.
Tällaista tänään! Olkoon kaikkien tätä tekstiä lukevien viikko, kuukausi, vuosi ja koko elämä hyvä. Nähdään teatterissa! Ottakaa yhteyttä jos on jotakin mielessä!
Heippa!
Tessa
maanantai 20. lokakuuta 2014
Janne treenaa 4 (ja muutakin tapahtuu!)
Heipä hei taas!
Meillä oli viikonlopun molempina päivinä intensiiviset treenisessiot. Allekirjoittanut treenasi itseään tämän lisäksi vielä muillakin menetelmillä. Pyhä kolminaisuus oli seuraava: salilla kroppa, shakkia pelaten aivot ja kahden edellisen yhdistys teatterissa.
Lähtölaukaus viimeiseen puristukseen kohti esityskautta oli totta. Itselle sekä muulle työryhmälle!
Salitreeneissä ja kropassa muutoksia tuli männä viikolla muutama. Omassa ohjelmassa tämä tarkoittaa käytännössä :
1. Hirveää kaloreiden mättämistä (vyötärölle kertyi jokunen sentti tämän seurauksena vikan parin vko:n aikana) painon saamiseksi ylös.
2. Treeniohjelman vaihdosta.
3. Treenaamiseen vielä yksi vaihde lisää. Kertoja tulee nyt 5 / vko.
Kolmisen viikkoa aikaa, toivottavasti jaksaa painaa täysillä loppuun asti. Ei meinaan oo vapaa-ajan ongelmia näillä aikatauluilla. Onnekseni tuli pari motivoivaa helpotusta. Jalkatreenit ovat ajallisesti lyhytkestoisimpia, joka piristää. Jalkapäivät hapottaa niiiiiiiiin pahasti välillä. Uudessa saliohjelmassa on myös paljon hauskoja liikkeitä!
En tiedä mikä siinä on, mutta välillä liikkeen nimet vaan pistää hymyilyttämään. Miettikää oikeesti... Meikä pumppaa hihattomassa paidassa ja liikkeen nimi on "Arnold press". En tiedä johtuiko väsymyksestä vai tajuntaan piirtyneestä iso-Arskan kuvasta, naureskelin tälle silti pitkään. Hyvin brändätty liike.. Eikä voi olla huono! Ei voi! Ei millään! Saihan Arskakin komiat muskelit... Varmaan teki pelkkää nimikko prässiä... Ihan salettiin!
Teen myös dippejä! Jaksoin tehdä niitä! Mitä ihmettä?! Liikuttelin omaa kehonpainoani! Wuhuu! Ei tää mikään iso juttu sinänsä oo - jaksaahan näitä tehdä aika moni. Henkilökohtaisesti tämä on varmasti minulle ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyn liikuttelemaan omaa kehoani tällä tavoin. Tuntuu hyvältä! Vielä kun niitä leukoja kunnolla sais...
Tekniikka kävi myös seuraamassa ensimmäistä läpimenoamme. Kohta ei tarvitse enää treenata pimeässä. Rämmittiin ekan kerran koko esitys läpi! Wuhuu! Hiottavaa löytyi paljon, mutta onneksi aikaa vielä on. Ensi viikonloppuna meno näyttää varmasti (ja toivottavasti) paljon paremmalta.
Hyvällä mielellä esitystä rakennellaan ja jonkinlaiset raamit ovat ensimmäisen läpimenon myötä syntyneet. Kerta kaikkisen positiiviset vibat vikoista viikoista. Totta sitä joku kriisi tai mutka vielä aikaiseksi saadaan, jos ei muualle, niin pään sisälle. Eiköhän siitäkin selvitä!
Janne ja esitysryhmä jatkavat tavoittelua kohti jumaluutta. Olkaa kauniita ja jumalallisia tekin, arvoisat lukijat! ;)
"Ei iankaikkisuus voi olla päämäärää pienempi, ei ikuisuutta suurempi. Mitä parempi hetki on, sen ikuisempi. Suurinta maailmassa, miehuudessa, on olla - Jumalan rakastaja!"
Ettei pääsisi unohtumaan, että JYT tekee muutakin, tämän proggigsen ulkopuolella, laitan piristyksenne pienen kuvan keikalta. Tällä kertaa teatterimme touhusi läheisellä yläasteella. Näyttää totiselta paikalta!
(Jamppas painaa da syylliSYYS ja yrittäjän sydän on särkynyt ikkunan mukana)
Pysykee linjoilla
Meillä oli viikonlopun molempina päivinä intensiiviset treenisessiot. Allekirjoittanut treenasi itseään tämän lisäksi vielä muillakin menetelmillä. Pyhä kolminaisuus oli seuraava: salilla kroppa, shakkia pelaten aivot ja kahden edellisen yhdistys teatterissa.
Lähtölaukaus viimeiseen puristukseen kohti esityskautta oli totta. Itselle sekä muulle työryhmälle!
Salitreeneissä ja kropassa muutoksia tuli männä viikolla muutama. Omassa ohjelmassa tämä tarkoittaa käytännössä :
1. Hirveää kaloreiden mättämistä (vyötärölle kertyi jokunen sentti tämän seurauksena vikan parin vko:n aikana) painon saamiseksi ylös.
2. Treeniohjelman vaihdosta.
3. Treenaamiseen vielä yksi vaihde lisää. Kertoja tulee nyt 5 / vko.
Kolmisen viikkoa aikaa, toivottavasti jaksaa painaa täysillä loppuun asti. Ei meinaan oo vapaa-ajan ongelmia näillä aikatauluilla. Onnekseni tuli pari motivoivaa helpotusta. Jalkatreenit ovat ajallisesti lyhytkestoisimpia, joka piristää. Jalkapäivät hapottaa niiiiiiiiin pahasti välillä. Uudessa saliohjelmassa on myös paljon hauskoja liikkeitä!
En tiedä mikä siinä on, mutta välillä liikkeen nimet vaan pistää hymyilyttämään. Miettikää oikeesti... Meikä pumppaa hihattomassa paidassa ja liikkeen nimi on "Arnold press". En tiedä johtuiko väsymyksestä vai tajuntaan piirtyneestä iso-Arskan kuvasta, naureskelin tälle silti pitkään. Hyvin brändätty liike.. Eikä voi olla huono! Ei voi! Ei millään! Saihan Arskakin komiat muskelit... Varmaan teki pelkkää nimikko prässiä... Ihan salettiin!
Teen myös dippejä! Jaksoin tehdä niitä! Mitä ihmettä?! Liikuttelin omaa kehonpainoani! Wuhuu! Ei tää mikään iso juttu sinänsä oo - jaksaahan näitä tehdä aika moni. Henkilökohtaisesti tämä on varmasti minulle ensimmäinen kerta vuosiin, kun pystyn liikuttelemaan omaa kehoani tällä tavoin. Tuntuu hyvältä! Vielä kun niitä leukoja kunnolla sais...
Tekniikka kävi myös seuraamassa ensimmäistä läpimenoamme. Kohta ei tarvitse enää treenata pimeässä. Rämmittiin ekan kerran koko esitys läpi! Wuhuu! Hiottavaa löytyi paljon, mutta onneksi aikaa vielä on. Ensi viikonloppuna meno näyttää varmasti (ja toivottavasti) paljon paremmalta.
Hyvällä mielellä esitystä rakennellaan ja jonkinlaiset raamit ovat ensimmäisen läpimenon myötä syntyneet. Kerta kaikkisen positiiviset vibat vikoista viikoista. Totta sitä joku kriisi tai mutka vielä aikaiseksi saadaan, jos ei muualle, niin pään sisälle. Eiköhän siitäkin selvitä!
Janne ja esitysryhmä jatkavat tavoittelua kohti jumaluutta. Olkaa kauniita ja jumalallisia tekin, arvoisat lukijat! ;)
"Ei iankaikkisuus voi olla päämäärää pienempi, ei ikuisuutta suurempi. Mitä parempi hetki on, sen ikuisempi. Suurinta maailmassa, miehuudessa, on olla - Jumalan rakastaja!"
Ettei pääsisi unohtumaan, että JYT tekee muutakin, tämän proggigsen ulkopuolella, laitan piristyksenne pienen kuvan keikalta. Tällä kertaa teatterimme touhusi läheisellä yläasteella. Näyttää totiselta paikalta!
Pysykee linjoilla
maanantai 13. lokakuuta 2014
Juskan tuskaa eilen? tänään? huomenna?
"Minä teen itsestäni Michelangelon Daavidin, mullon samanlainen munakin ku sillä.
Minä en tarvitse ketään.
Kuuletteko!
En miehiä en naisia, en ketään, ainoastaan sen mitä olen jajajaja. Mikä homo minä olen, kun olen omaa asiaani koko elämäni leveydeltä.
Minä tahdon vain olla oma itseni, kuin Daavid, mies, jossa ei virhettä ollut!
Minua sinä ****** apina et hauku homoksi.
Ymmärrätkö?!
Minä luon, luon uutta todellisuutta ja synnytän olemassaoloa.
Minä en kuole. Ikinä."
-Juska Paarma
"Helsingin jengien vuosikymmenet"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412747706153
"Pahoinpitelystä epäillyn jengin jäsenet..."
http://www.hs.fi/kaupunki/a1305882541907
"Mistä nuorten väkivallassa on tällä kertaa kyse"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412747620748
"Päätavoite vaikutti olevan saada multa taju kankaalle"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412749268244
Minä en tarvitse ketään.
Kuuletteko!
En miehiä en naisia, en ketään, ainoastaan sen mitä olen jajajaja. Mikä homo minä olen, kun olen omaa asiaani koko elämäni leveydeltä.
Minä tahdon vain olla oma itseni, kuin Daavid, mies, jossa ei virhettä ollut!
Minua sinä ****** apina et hauku homoksi.
Ymmärrätkö?!
Minä luon, luon uutta todellisuutta ja synnytän olemassaoloa.
Minä en kuole. Ikinä."
-Juska Paarma
"Helsingin jengien vuosikymmenet"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412747706153
"Pahoinpitelystä epäillyn jengin jäsenet..."
http://www.hs.fi/kaupunki/a1305882541907
"Mistä nuorten väkivallassa on tällä kertaa kyse"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412747620748
"Päätavoite vaikutti olevan saada multa taju kankaalle"
http://www.hs.fi/kaupunki/a1412749268244
maanantai 6. lokakuuta 2014
Janne treenaa 3 (ja työryhmä myös!)
Huh hah hei!
Jumalan rakastajan treenit ovat kovaa vauhtia käynnissä ja fokus alkaa jossain määrin siirtyä lihasten paisuttelusta roolihahmon mielen- ja ruumiinliikkeisiin, mutta palataanpa tähän myöhemmin...
Jäin nimittäin viimeksi viikon 35 jälkeisiin tunnelmiin. Hienon nousevan kaareni katkaisi ikävästi poskiontelon tulehdus. Olin puolikuntoisena 1,5-2 viikkoa ja treenaamisesta ei oikein tullut mitään. Ruokavalionikin repsahti, kun en meinannut saada mitään alas. Sairastaminen on yleensä ollut itselle sellaista rentouttavaa pakkolepoa, pysähdys sängyn pohjalle. Nyt olin lähinnä turhautunut ja ärsytyksen vallassa kykenemättömyydestäni treeniin.
Painoni pudottua 73 kilosta yli 2,5 kiloa, oli aloitettava hirveä mättäminen. Vaati muuten hirveää tsemppaamista nousta sängystä, kun oli sinne ajautunut! Jouduin tuijottelemaan ennen-jälkeen -kuvia, joita olin ottanut ja sivelemään hauistani useamman kerran. Lopulta hyväksyin tosiasian: ruotuun oli palattava.
Tällä hetkellä mennään 74 kilossa pohtien kuinka paljon massaa menikään vyötärölle ;)
Opetuksena itselle: Älä katkaise hyvää pöhinää, kun sellainen sattuu olemaan!
Jumalan rakastajan treenit ovat edenneet pisteeseen, jossa alun APUA!? -fiilis on vaihtunut odottavaan ja jännittyneeseen tunnelmaan. Rauta nousee myös treeneissä ja odotettavissa on jyrkkää tunnelman nousua marraskuun kahdeksanteen päivään saakka. Kokonaisuus alkaa hahmottua!
Treenikaudella sattuu esitysryhmään väkisinkin poissaoloja. Onneksi tämä ei JYT:n prokkiksissa haittaa, sillä takahuoneen vaihtopenkiltä löytyy paljon nousevia tähtiä. Rosteri on sen verran laaja, että tämä asettaa myös esitysryhmän ilmaisutaidolle pientä mukavaa painetta - mikäli ilmaisukykysi ei riitä - olet korvattavissa!
Viime treeneissä poissaoloa paikkasi legendaarinen ja ilmaisukyvyssään ilmiömäinen varapelaaja.
Vaviskaa, tässä se on!
Armoitettu näyttämön valtias, Jyttiläinen Jumalan armosta : JYT-NALLE!
.JPG)
Kuvassa bodauksen mallia näyttää Niko ja Nallen kanssa elehtii Milka
Hyvää alkanutta viikkoa ihmiset! Työryhmä iskee isompaa vaihdetta silmään ja palaa ensiviikolla asiaan!
Jumalan rakastajan treenit ovat kovaa vauhtia käynnissä ja fokus alkaa jossain määrin siirtyä lihasten paisuttelusta roolihahmon mielen- ja ruumiinliikkeisiin, mutta palataanpa tähän myöhemmin...
Jäin nimittäin viimeksi viikon 35 jälkeisiin tunnelmiin. Hienon nousevan kaareni katkaisi ikävästi poskiontelon tulehdus. Olin puolikuntoisena 1,5-2 viikkoa ja treenaamisesta ei oikein tullut mitään. Ruokavalionikin repsahti, kun en meinannut saada mitään alas. Sairastaminen on yleensä ollut itselle sellaista rentouttavaa pakkolepoa, pysähdys sängyn pohjalle. Nyt olin lähinnä turhautunut ja ärsytyksen vallassa kykenemättömyydestäni treeniin.
Painoni pudottua 73 kilosta yli 2,5 kiloa, oli aloitettava hirveä mättäminen. Vaati muuten hirveää tsemppaamista nousta sängystä, kun oli sinne ajautunut! Jouduin tuijottelemaan ennen-jälkeen -kuvia, joita olin ottanut ja sivelemään hauistani useamman kerran. Lopulta hyväksyin tosiasian: ruotuun oli palattava.
Tällä hetkellä mennään 74 kilossa pohtien kuinka paljon massaa menikään vyötärölle ;)
Opetuksena itselle: Älä katkaise hyvää pöhinää, kun sellainen sattuu olemaan!
Jumalan rakastajan treenit ovat edenneet pisteeseen, jossa alun APUA!? -fiilis on vaihtunut odottavaan ja jännittyneeseen tunnelmaan. Rauta nousee myös treeneissä ja odotettavissa on jyrkkää tunnelman nousua marraskuun kahdeksanteen päivään saakka. Kokonaisuus alkaa hahmottua!
Treenikaudella sattuu esitysryhmään väkisinkin poissaoloja. Onneksi tämä ei JYT:n prokkiksissa haittaa, sillä takahuoneen vaihtopenkiltä löytyy paljon nousevia tähtiä. Rosteri on sen verran laaja, että tämä asettaa myös esitysryhmän ilmaisutaidolle pientä mukavaa painetta - mikäli ilmaisukykysi ei riitä - olet korvattavissa!
Viime treeneissä poissaoloa paikkasi legendaarinen ja ilmaisukyvyssään ilmiömäinen varapelaaja.
Vaviskaa, tässä se on!
Armoitettu näyttämön valtias, Jyttiläinen Jumalan armosta : JYT-NALLE!
Hyvää alkanutta viikkoa ihmiset! Työryhmä iskee isompaa vaihdetta silmään ja palaa ensiviikolla asiaan!
maanantai 29. syyskuuta 2014
Janne Treenaa 2
Täällä taas ja toista osaa puskee tulemaan!
Edellisen päivityksen loppu jäi perinteisiin "hampaat irvessä ja kivusta välittämättä" tyylisiin sloganeihin. Tunnustan. Valehtelin.
Olen perusluonteeltani oikeasti melko laiska. En olisi jaksanut jatkaa tätä projektia mitenkään näin pitkään, jos treenaaminen olisi ollut kivuliasta tai ylipäätään hirveän epämiellyttävää!
Kroppa tottuu yllättävän nopeasti painojen nosteluun. Parin kerran jälkeen mitään lihaskipuja / pahempaa jäykkyyttä ei edes ollut!
Suunnitelma alkuun (vko 26-->vko 32) oli tehdä samaa, koko kropan kattavaa ohjelmaa, 3 kertaa / vko ja ajaa sisään uusi ruokavalio. Olin yllättynyt miten paljon sain iloa irti painotasojen nousuista ja pidinkin koko kesälomakauteni saliohjelmasta kiinni (jopa viikon liftireissulla, oli pakko etsiä Vaasasta kuntosali, johon pääsee treenit vetämään). Hyvien treenien jälkeinen fiilis on jotain niin hienoa!
Ruokavalion kanssa oli enemmän tekemistä. Syötävää tuntui aluksi olevan liikaa ja myöhemmin liian vähän (pikkunälkä koko ajan). Lisäksi viikonlopun "saunaoluen" vaihtuminen kahvi/teekupposeen ajoi allekirjoittaneen mm. tilanteeseen, jossa kaadoin 8-päkin karhua viemäriin - etten vain vahingossa joisi. Sain kuulla useasta tahosta tämän olleen alkoholin väärinkäyttöä. Mene ja tiedä - ainakin pysyin kurissa! Pariin otteeseen lipsuin kuitenkin ja nautin ruuan kanssa viiniä tai mökkireissuoluen. Olen kuitenkin pääosin tyytyväinen syömisiin ja juomisiin sekä syömättä ja juomatta jättämisiin koko treeni aikana. Eipähän ala vanne kiristää päätä liikaa, kun joskus jonkun vapauden itsellensä suo!
Kaikille, jotka ehkä pohtivat pitäisikö vai eikö pitäisi alkaa tekemään jotain tai onko se pakko vetää naama ruvella ja hirveästi itseään psyykaten ne salikamat päälle haluaisinkin sanoa:
Pitäisi ja ei tartte!
Treenaaminen voi ja sen pitää olla myös hauskaa eikä kipu / särky ole mikään kehityksen määritelmä. Itselläni kaikista parhaat tulokset / kehittymiset ovat aina syntyneet hyvän mielen ja olon seurauksena. Kaikki kiputilat ovat lähinnä olleet kropan signaaleja siitä, että jotain menee pieleen. Uskon myös siihen, että alkutilanteen ja lopputilanteen välisestä prosessista tulee myös nauttia. Tämä on helpointa itselle ja positiivinen pöhinä ajaa pitkälle!
Hymy huulilla eteenpäin!
En pitkitä jännitystänne enempää vaan lyön pöytään nyt luvut. Hyvän mielen treenailuni oli vienyt minua sujuvasti eteenpäin kohti Michelangelon Daavid patsasta!
Viikko 26:
Aamupaino: 72kg
Vyötärö: 78cm / 87,5cm
Reisi : 59cm
Käsivarsi : 29,5 / 31,5cm
Lantio : 98,5cm
Rasva % : 18,2
Viikko 35:
Aamupaino: 73,5
Vyötärö: 76,5cm / 81,5cm
Reisi : 60cm
Käsivarsi : 32 / 33,5cm (=hauiksen ympärys levossa / jännitettynä)
Lantio : 98,5cm
Rasva % : 13,3
Koska loppu oli "kipu on vain mielikuvitusta" -puhetta vastustavaa "tissiposkilätinää", en tee poikkeusta vaan jatkan loppuun asti samalla linjalla. Hauskaa ja hyvää viikon alkua! Hymy huulilla ja hyvällä draivilla eteenpäin!
Jokaisessa treenikaudessa / projekteissa tulee suvantovaiheita tai kohtia, jolloin kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tämä pätee viikon 36 jälkeisiin tunnelmiin. Palaan näihin haasteisiin ja pieniin mutkiin ensi viikolla.
-Janne
Täällä taas ja toista osaa puskee tulemaan!
Edellisen päivityksen loppu jäi perinteisiin "hampaat irvessä ja kivusta välittämättä" tyylisiin sloganeihin. Tunnustan. Valehtelin.
Olen perusluonteeltani oikeasti melko laiska. En olisi jaksanut jatkaa tätä projektia mitenkään näin pitkään, jos treenaaminen olisi ollut kivuliasta tai ylipäätään hirveän epämiellyttävää!
Kroppa tottuu yllättävän nopeasti painojen nosteluun. Parin kerran jälkeen mitään lihaskipuja / pahempaa jäykkyyttä ei edes ollut!
Suunnitelma alkuun (vko 26-->vko 32) oli tehdä samaa, koko kropan kattavaa ohjelmaa, 3 kertaa / vko ja ajaa sisään uusi ruokavalio. Olin yllättynyt miten paljon sain iloa irti painotasojen nousuista ja pidinkin koko kesälomakauteni saliohjelmasta kiinni (jopa viikon liftireissulla, oli pakko etsiä Vaasasta kuntosali, johon pääsee treenit vetämään). Hyvien treenien jälkeinen fiilis on jotain niin hienoa!
Ruokavalion kanssa oli enemmän tekemistä. Syötävää tuntui aluksi olevan liikaa ja myöhemmin liian vähän (pikkunälkä koko ajan). Lisäksi viikonlopun "saunaoluen" vaihtuminen kahvi/teekupposeen ajoi allekirjoittaneen mm. tilanteeseen, jossa kaadoin 8-päkin karhua viemäriin - etten vain vahingossa joisi. Sain kuulla useasta tahosta tämän olleen alkoholin väärinkäyttöä. Mene ja tiedä - ainakin pysyin kurissa! Pariin otteeseen lipsuin kuitenkin ja nautin ruuan kanssa viiniä tai mökkireissuoluen. Olen kuitenkin pääosin tyytyväinen syömisiin ja juomisiin sekä syömättä ja juomatta jättämisiin koko treeni aikana. Eipähän ala vanne kiristää päätä liikaa, kun joskus jonkun vapauden itsellensä suo!
Kaikille, jotka ehkä pohtivat pitäisikö vai eikö pitäisi alkaa tekemään jotain tai onko se pakko vetää naama ruvella ja hirveästi itseään psyykaten ne salikamat päälle haluaisinkin sanoa:
Pitäisi ja ei tartte!
Treenaaminen voi ja sen pitää olla myös hauskaa eikä kipu / särky ole mikään kehityksen määritelmä. Itselläni kaikista parhaat tulokset / kehittymiset ovat aina syntyneet hyvän mielen ja olon seurauksena. Kaikki kiputilat ovat lähinnä olleet kropan signaaleja siitä, että jotain menee pieleen. Uskon myös siihen, että alkutilanteen ja lopputilanteen välisestä prosessista tulee myös nauttia. Tämä on helpointa itselle ja positiivinen pöhinä ajaa pitkälle!
Hymy huulilla eteenpäin!
En pitkitä jännitystänne enempää vaan lyön pöytään nyt luvut. Hyvän mielen treenailuni oli vienyt minua sujuvasti eteenpäin kohti Michelangelon Daavid patsasta!
Viikko 26:
Aamupaino: 72kg
Vyötärö: 78cm / 87,5cm
Reisi : 59cm
Käsivarsi : 29,5 / 31,5cm
Lantio : 98,5cm
Rasva % : 18,2
Viikko 35:
Aamupaino: 73,5
Vyötärö: 76,5cm / 81,5cm
Reisi : 60cm
Käsivarsi : 32 / 33,5cm (=hauiksen ympärys levossa / jännitettynä)
Lantio : 98,5cm
Rasva % : 13,3
Koska loppu oli "kipu on vain mielikuvitusta" -puhetta vastustavaa "tissiposkilätinää", en tee poikkeusta vaan jatkan loppuun asti samalla linjalla. Hauskaa ja hyvää viikon alkua! Hymy huulilla ja hyvällä draivilla eteenpäin!
Jokaisessa treenikaudessa / projekteissa tulee suvantovaiheita tai kohtia, jolloin kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tämä pätee viikon 36 jälkeisiin tunnelmiin. Palaan näihin haasteisiin ja pieniin mutkiin ensi viikolla.
-Janne
maanantai 22. syyskuuta 2014
Täällä jälleen!
Pahoittelut blogi, arvon odottava lukijakunta sekä kaikki muut asianosaiset. Viimeisestä blogipäivityksestä on kulunut aivan liian kauan, mutta ei huolta! Tästä maanantaista eteenpäin on nimittäin lukijoille tarjolla viihdettä oikein urakalla.
Ottakaa esiin kalenterinne, kirjoittakaa maanantain kohdalle merkki. Viikonpäivä, joka monelle tuskaa tuottaa, on oleva tästä lähtien täynnä iloa! Blogimme alkaa nimittäin päivittyä maanantaisin.
BILEEEEEEEEEEEEET, JEEEEEEEEEEEEEEE ! ! !
Blogin ryhtiliikkeen aloittaa JYT:n seuraavasta projektista (Jumalan rakastaja) Janne Tuononen, joka tarjoaa juttusarjan omasta treenaamisesta näytelmän rooliin. Olkaa hyvä!
Janne Treenaa 1.
Mistä kaikki alkoi?
Puskan oksat raapivat käsiäni paidan läpi ja ohikulkevat mummot tuijottavat paheksuvasti pusikossa kiroilevaa meikäläistä. Päätä särkee ja uni painaa. Olin edellisenä iltana syystä tai toisesta kaatunut pusikkoa päin ja kännykkäni oli hukassa. Päästyäni tyhjin käsin kämpilleni takaisin, totesin allekirjoittaneen tarvitsevan ryhtiliikettä. Samaan aikaan JYT:ssä kiersi uuden näytelmän käsikirjoitus ja puheita tarvittavista näyttelijöistä.
Sain käsikirjoituksen luettavakseni. Jumalan rakastaja sijoittuu endorfiinihumalan huuruiseen kuntosaliympäristöön. Maailmaan joka oli minulle täysin vieras, johon halusin salaa hypätä. Olin aina ihaillen katsellut pikkusiskoni armotonta treenaamista ja päivitellyt ettei minusta ikinä olisi samaan. Tunnustan haaveilleeni siitä kuinka kokeilisin miltä itsensä fyysinen ylittäminen sekä ruokavaliossa ja treenissä pysyminen tarkoittaa. Miltä se tuntuu? Pompit treeneistä toiseen ja syöt sellaisen määrän ruokaa, jolla ruokkisi pienen perheen.
Tietenkään en tiennyt itse näytelmän roolituksesta vielä yhtään mitään, mutta olin hiukan huolissani mahdollisesta tilanteesta, jossa
A) näyttelen jonkinlaista kroppansa palvojaa,
B) nostelen lähinnä persettäni penkistä (koska enempää ei nouse) ja
C) heilun ilman paitaa muutaman ylimääräisen kilon kanssa.
Oli syytä ryhtyä toimeen pikimmiten!
Summasummarum, nopea googlaus, maili personal trainerille ja löydän itseni torstaina 26.6 monitoimihallin kuntosalilta nostelemassa painoja ja painamalla mieleen suoritustekniikoita. Ensimmäinen kerta sisälsi myös mittaukset rasvaprosentista sekä cm-mittoja pitkin kroppaa (hauiksen ympärys, reisi, vyötärö...). Personal trainerini testasi myös alkukuntoani erilaisilla liikkeillä, eri painoja käyttäen.
En ole ikinä tehnyt kuntosaliharjoittelua tai ylipäätään mitään voimaharjoittelua, joten lähdin tähän täysin nolla-tasolta. Ensimmäisen kerran jälkeen hiki virtasi pitkin kroppaa, raskas huohotus ei meinannut loppua millään ja joka ikinen paikka oli niin hellänä, kun olla voi.
KUOLEMA.
JA EI PIRU VIE SE TUNTUI HYVÄLTÄ!
SELVISIN! TEIN SEN!
Trainerini tuumasi, ettei ennen sunnuntaita ole varmaan salille mitään asiaa. Kehoitti kuitenkin aloittamaan treeniohjelman mukaisen 3krt/vko salitreenin seuraavasta viikosta. Perjantai aamuna sängystä noustessa tämä kommentti konkretisoitui. Joka paikka jumissa ja kipeä. En tiedä olisinko halunnut jäädä makaamaan vai lähteä linkuttamaan töihin...
Lähtiessäni treeneistä huterana eräs vanha mies heitti "kannustavan" kommenttinsa joka palasi tässä yhteydessä hyvin elävästi mieleen... "Ei sitä ilman kipua tuloksiin pääse, kyllä pitää vähä tuntua jossain, jotta tietää tehneensä.."
Uusi elämäni oli alkanut.
Seuraavassa osassa konkreettista raporttia treeneistä ja luvuista mistä ponnistellaan!
Kuulemiin!
-Janne
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Titanic! -Meren yli että heilahtaa-
Otsikko kertoo jo kaiken!
Eli kyllä! Jyväskylän Ylioppilasteatterin kevään ensimmäinen ensi-ilta on täällä! Lauantaina 19.4.2014 klo 13.00 Ilokiven lavan valloittaa Titanic! -Meren yli että heilahtaa -esitys! Ja tämä on juuri SE esitys, mitä et halua missata.
Keväällä 2014 Jyväskylän ylioppilasteatteri tuo lavalle uusien ylioppilasteatterilaisten voimin yhden tunnetuimmista toivon ja vapauden symboleista. Voittamattomaksi julistettu ihmisen taidonnäyte upposi neitsytmatkallaan 15.4.1912 vieden mukanaan 1517 ihmisen lisäksi lupauksen paremmasta huomisesta. Mutta siirtolaisten unelmat elävät. Kansainvälinen Siirtolaisuusjärjestö IOM arvioi vuonna 2013, että kahden viimeisen vuosikymmenen aikana Välimereen on hukkunut ainakin 70 000 ihmistä yrittäessään päästä meren yli Afrikasta Eurooppaan.
Ylioppilasteatterin Titanic! on tarinoita erilaisista unelmista, jotka eivät koskaan toteudu.
Ohjaaja Kaisa Nissi on luonut käsikirjoituksen yhdessä näyttelijöiden kanssa, ja sekä teksti että esityksen visuaalinen puoli on toteutettu teatterin uusien jäsenten improvisaation ja yhteisen ideoinnin pohjalta.
Ja täytynee mainita, että esitys on mukana myös Jyväskylässä 25.-27.4.2014 järjestettävillä Ylioppilasteatterifestivaaleilla, joihin on jäljellä enää 10 yötä!
Ja festareista puheenollen...Festareiden valmistelut ovat loppusuoralla ja festaritiimi puskee töitä täydellä höyryllä luodakseen ikimuistoiset Ylioppilasteatterifestivaalit kävijöille. Festareista tulossa tarkempaa postausta piakkoin!
Ensi-iltaa odotellen,
Salla
LISÄÄ TIETOA:
Titanic!:
www.jyt.fi (ja varaile liput jo valitsemaasi esitykseen hop hop!)
FB: https://www.facebook.com/events/722452701128791/?fref=ts
YLIOPPILASTEATTERIFESTIVAALIT:
http://www.syty.fi/festivaali/
FB:
https://www.facebook.com/Ylioppilasteatterifestivaali?fref=ts
Twitter:
https://twitter.com/SYTYfestari2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)