maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mitä puvustaja tekee?

Kun puhetta ja ilmeitä ei ole nousee rekvisiitta ja puvustus erittäin merkittävään asemaan. Puvustuksella voidaan kertoa keitä lavalla on, millaisia he ovat, kuinka he muuttuvat ja mikä on heidän suhteensa toisiinsa. Puvustus luo merkittävän osan siitä, millainen on se maailma, jossa hahmot liikkuvat. Yritän hieman raottaa teille puvustajan työn vaiheita tekstistä ensi-iltaan.


Työni alkoi Merkkimiehen parissa viime syksynä. Ensin tutustuin käsikirjoitukseen. Kokosin lukukerroistani huomioita, fiiliksiä ja alustavia ideoita ylös. Tutustuin näytelmän maailmaan ja siellä asustaviin ihmisiin. Mietiskelin myös naamioteatterin rajoitteita puvustuksessa: hahmojen täytyy olla erittäin selkeitä, puvustus voi kertoa katsojalle ison osan tarinaa, kun ilmeet ja sanat ovat riisuttu pois, lisäksi vaatteiden täytyy olla nopeita ja helppoja riisua ja pukea, sillä näyttelijä esittää useita hahmoja esityksen aikana ja vaihdot voivat olla nopeita.

Kun käsikirjoitus alkoi käydä tutuksi, tapasin ohjaajat ensimmäisen kerran. Suvilla ja Antilla oli aika selkeä käsitys siitä, miltä hahmot näyttävät. Mielipiteet ja näkemykset soviteltiin yhteen niin hyvin, että pystyin aloittamaan pukusuunnitelman työstämisen.
Suunnitteluvaihe sisälsi tekstin lukemista, ajattelua ja piirtämistä. Hahmojen nopeat vaatevaihdot aiheuttivat paljon päänvaivaa: kuinka tehdä vaatteista helppoja vaihdettavia näyttelijälle, tekemättä suuria visuaalisia kompromisseja. Kuinka ylipäätään voi tehdä roolivaatteet jotka voi vaihtaa täysin toisiin pahimmillaan parissakymmenessä sekunnissa. Ratkaisut löytyivät mustasta pohjavaatetuksesta, kerrospukeutumisesta ja tarranauhasta.
Hahmojen suuri määrä vaikeutti myös kokonaiskuvan hallintaa, oli vaikea keksiä niin erilaisia tyyppejä sisältävään maailmaan jotain hallitsevaa teemaa, joka tekisi puvustuksesta yhtenäisen näköisen. Lopulta ratkaisut löytyivät, kuten usein puvustuksissani, värimaailmasta. Jaoin hahmoja erilaisiin ”väriperheisiin”, jotka valitsin siten, että eri ”väriperheet” eivät riitele lavalla toistensa kanssa.



Alustava luonnos hahmosta


Kun olin piirtänyt luonnoksen jokaisesta hahmosta ja miettinyt teknisiä ratkaisuja nopeasti vaihdettaviin vaatteisiin, esittelin luonnokset ohjaajille. Muutamia muutoksia asioihin tehtiin jo tässä vaiheessa.
Sitten alkoi haaliminen ja treeneissä istuminen. Noin sadan tarkasti määritellyn vaatteen hankkiminen on aikamoista palapeliä. Harrastajateatterissa budjetti on todella tiukka joten vaatteet hankitaan kirpputorilta, pukuvarastoista ja työryhmän komeroista. Vaatteiden etsiskelyvaiheessa muutun aina hieman maaniseksi. Päähän muodostuu tarkka lista asioista, joita on löydettävä ja kaikkea ympärillään katsoo puvustus mielessään. Kirpputorilla tulee käytyä melkein päivittäin. Ja ajatustyötä tekee huomaamattaan koko ajan.
Puvustajan on hyvä katsoa mahdollisimman monet treenit

Naamioteatterissa on todella tärkeää, että näyttelijä pääsee aikaisin harjoittelemaan nopeat vaatevaihdot roolivaatteidensa kanssa, sillä sekunnintarkassa toiminnassa, ei myöhästelemiseen ole varaa. Yritin siis parhaani mukaan saada roolivaatteita pikaisesti näyttelijöiden käyttöön. Kun rahaa ei ole käytettävissä, venähtää joidenkin vaatteiden hankinta pidemmäksi, sillä ei voi vain mennä kauppaan ja ostaa haluamaansa. Kompromisseja alkuperäisiin suunnitelmiin täytyy tehdä.
Puvustajan on erittäin tärkeää istua treeneissä katsomassa näytelmän muotoutumista, sillä tekstistä saa vain pienen osan lopputuloksesta tietoonsa. Monet vaatevaihdot ja toiminnan asettamat puvustukselliset rajoitteet selviävät vain katsomalla esitystä ja sen valmistumista. Treenejä katsoessa tulee myös aivan uudenlaisia oivalluksia ja monet ongelmakohdat ratkeavat. Myös monet vaatteet eivät vain yhtäkkiä toimi lavalla niin hyvin, kuin oli ajatellut. Kokonaisuuden hahmottaa kunnolla vasta lavalla nähtynä.


Työhuone olisi kätevä

Ikävät yllätykset, stressi ja järjettömän näköinen varastoksi muuttunut koti unohtuvat viimeistään silloin, kun kaiken näkee valmiina. Silloin kun huomaa, että monen asian yhteistyössä olemme onnistuneet luomaan maailman, joka on aivan uusi ja joka parhaimmillaan kertoo jotain meidän maailmastamme ja meistä.  Ja jossa huonon näköiset sukat ovat toimivassa kokonaisuudessa aivan yhtä pieni ongelma, kuin tässä meidänkin maailmassamme. 

Loppusuorasta huojentuneena,
Onerva Luoma, Merkkimiehen puvustaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti