Terveisiä unten mailta

Päätin parin vuoden mittaisen Jyt-talviuneni ja hyppäsin mukaan Unissakävijään. Koko homma alkoi jo syksyllä, kun Galleria Hoppaan rakennettiin Hoppa Inn-päiväunila, johon arjesta väsyneet Kauppakadun kulkijat saivat tulla levähtämään hetkeksi. En itse pystynyt aikataulujen takia osallistumaan päiväunilan toimintaan kuin vasta ihan viimeisenä aukiolopäivänä, jolloin toimin unilukkarina. En voinut muuta kuin ihastella sitä, millainen rauha Hopassa vallitsi kun astuin sisään ja puin lukkarin uniformun päälleni. Toivotin tervetulleiksi, herättelin uniltaan toivottuna aikana ja keräsin tehtyjä unihavaintoja uteliailta, uneliailta ja tyytyväisen pöhnäisiltä unilan kävijöiltä. Vaikka en itse siellä nukkunut, jotain uneliasta rauhaa minuunkin siellä tarttui.

Tammikuussa työryhmän koottiin taas kasaan ja aloitimme treenikauden intensiivisellä häröilyllä Lillukassa ja päiväunilassa kerättyjen unien avaamisen rituaalilla. Yömyöhälle jatkunutta prosessia johti unien dramatisoinnin guru Sigmund Karkkilakko. Hänen metodeillaan yksittäiset unien palaset ja vaikutelmat saivat merkityksiä ja nivoutuivat yhdeksi maailmaksi seinälle heijastetussa Word-asiakirjassa. Jotenkin olo oli sellainen, että en ollut varma tehdäänkö me tässä teatteria vai jonkinmoista unitiedettä.

Nyt treenit ovat jatkuneet muutamia viikkoja ja meistä on tullut sairaan nopeita transsibunnyttajia, erikoisten assosiaatioiden ystäviä, rituaalien luojia ja piirtoheittimien sielunelämän tarkastelijoita. Erityisesti tässä projektissa pidän sen työryhmälähtöisyydestä. Vaikka on olemassa unista luotu pohjateksti, voimme yhdessä muokata kokonaisuutta haluamaamme suuntaan, jonka lisäksi ohjaajamme Janne poimii siihen harjoituksissa suoltamastamme materiaalista sopivia elementtejä ja ideoita. Hopassa on syntymässä uudenlainen tila ja todellisuus, jolla voimme leikkiä ja jota rakennamme koko ajan eheämmäksi. Odotan kiinnostuneena mitä tuleman pitää!

Terveisin

Noora Kouvo, eräs unissakävijä