Vuoteni puheenjohtajana

Minulla on kohta on takana yksi upea vuosi Jyväskylän Ylioppilasteatterin eli ihanan JYTin puheenjohtajana! :) Saako blogitekstiin laittaa hymiöitä? Ihan sama, laitan. Meidän teatteri ja meidän blogi ja mehän tehään ihan mitä halutaan. Heitän mukaan pari kirjotusvirhettäkin ihan huvikseni. Suhtautumiseni tuohon hymiöön kuvastaa varsin hyvin suhtautumistani JYTtiin ja puheenjohtajuuteen. "Voiko näin tehdä?" Tottakai voi! Ja ylioppilasteatterina se on jopa meidän velvollisuutemme tehdä asiat omalla tavallamme ja toteuttaa hulluja ideoita mitä muut eivät tohtisi edes ajatella. Huonoimmassa tapauksessa epäonnistumme ja opimme siitä jotain, joka onkin hyvä asia! :)

 Olin kerennyt olla JYTin rivijäsenenä reilut kolme vuotta ennen kuin minua houkuteltiin hallitukseen. Vuonna 2015 minut valittiin sihteeriksi ja heti vuosi sen jälkeen, 2016 minut valittiin puheenjohtajaksi. Puheenjohtajan toimessa on ollut hyvin suuri määrä työtä, enkä olisi siitä kaikesta yksin selvinnytkään. Apunani minulla on ollut tukeva yhteisömme, osaava hallitus sekä ennenkaikkea loistava, taitava ja ihana puheenjohtajaparini Antti. En olisi voinut kuvitella sopivampaa työparia tähän hommaan enkä olisi vaihtanut Anakondaa kehenkään muuhun!

 Kosmisen puheenjohtajaparini kanssa ohjasimme JYTin syksyn produktion nimeltä "Yli 10 000 koiran koiranäyttely". En usko että olisin uskaltanut laittaa ohjaustarjousta millekään muulle teatterille saati että sitä olisi otettu ohjelmistoon missään! Välillä tuntui että puheenjohtajuuden ja taiteellisen työn yhdistämänä työmäärä oli liiankin suuri, mutta onneksi työryhmä ja hallitus toimivat henkisenä ja käytännöllisenä tukena.

 Omat tavoitteeni tälle hallituskaudelle olivat, luoda hallitukseen avoin ilmapiiri sekä lisätä demokraattista päätöksentekoa. Koen että hallituksessamme suhtaudutaan nykyään terveemmällä tavalla virheisiin. Virheitä saa tehdä sillä kaikki ihmiset niitä tekevät. Virheissä vatvomisen ja syyllisen etsimisen sijaan pyrimme etsimään ratkaisuja ongelmille. Hallitustoimen tulee olla mukavaa ja mielekästä kaikille. Siitä syystä inhimillisistä virheistä rokottaminen onkin aivan järjetöntä. Mielestäni tapa jolla reagoimme omiin ja muiden virheisiin, kertoo meistä ihmisinä paljon. Improteatterista opin mainion lauseen: "Virhe on lahja." Tämä hyväksyvä ilmapiiri edistää myös demokratian toteutumista. Kokouksissa kunkin mielipiteellä on yhtä suuri painoarvo ja kenenkään ei tulisi arastella tuoda omaa mielipidettään esiin. Vaikka jotkut hallituspaikat ovat yhdistykselle oleellisempia ja tärkeämpiä kuin toiset, tulisi silti kunkin jäsenen mielipiteeen olla yhtä arvokas. Koen että olemme yhdistyksenä ja hallituksena edistyneet hyvin näissä tavoitteissa.

 Hallitustyöskentelyssä on ollut myös omat haasteensa. Suurin osa hallituksen jäsenistä olivat ensimmäistä kautta toimessaan, ja jotkut jopa ensimmäistä kertaa minkään yhdistyksen hallituksessa. Senpä takia hallitustoiminta on ollut opettelua ihan kaikille. Hallitustyöskentelykin on meille harrastus, jolle tulisi löytää aikaa muiden harrastusten, töiden ja opiskelun lomassa. Vaikka JYT-harrastus voi olla monille ensisijainen prioriteetti, emme voi sitä vaatia keneltäkään.

 Minun ja Antin ohjaaman näytelmän lisäksi yksi vuoden kohokohdista oli pääsykokeiden johtaminen ja hallituksen kanssa uusien jäsenien valinta. Teimme hyviä päätöksiä ja saimme 18 loistavaa uutta jäsentä yhteisöömme. Odotukseni tulevista proggiksista ja keikoista ovat suuret sillä tiedän että valitsimme joukkoomme erittäin hyviä tekijöitä! Tätä virkettä kirjoittaessani seuraan samalla tulevan produktion, aloituskurssia ja olen jo nyt vakuuttunut heistä!

 Nyt väistyn hyvillä mielin puheenjohtajan asemasta(kuten koko hallituksesta) ja siirryn mielenkiinnolla seuraamaan tulevan hallituksen toimintaa rivijäsenenä. Ensi vuonna keskitän resurssejani Suomen parkour yhdistyksen hallitustoimeen ja teatterin puolella taiteelliseen toimintaan, kuten esiintymiseen tai vaikka kirjoittamiseen ja ohjaamiseen. Enkä aio päästää JYTin tulevia hallituksia helpolla, aion nimittäin vaivata heitä jatkuvilla hulluilla ohjaustarjouksilla(vaikka lisää Nissisen sarjakuvia tai 8-Mile-musikaali tai jotain yhtä fiksua).

 Huhhuh. Ihana JYT.
 5 vuotta jäsenenä
 2 vuotta hallituksessa
1 vuosi puheenjohtajana.
 Kohta taas "pelkkänä" jäsenenä, ja toivottavasti pysyn sellaisena hamaan loppuun asti :)

 - Panu Ilén, puheenjohtaja

Amerikkalaisen tytön tuolla puolen

Mysteeri: lampeen hukkunut amerikkalaisteini takapajuisessa tuppukylässä maailman toisella laidalla, tyttöjen välistä ystävyyttä, kasvukipuja, sekä leikkeihin liukeneva todellisuus. Jo ensitutustumisella lankesin oitis Seudun – sen pysähtyneen tuppukylän – upottavaan maaperään ja aloin vajota. Paluuta ei ollut. Pohjoismaiden arvostetuimpiin kirjailijoihin lukeutuvan Monika Fagerholmin palkittu Amerikkalainen tyttö –romaani ja Iida Hämeen-Anttilan teoksen pohjalta dramatisoima näytelmäteksti ovat kaikella kutkuttavuudellaan ja synkkyydellään antaneet treenikauden aikana työryhmäläisille varsin hurjaa kyytiä: hupirannekkeella on päässyt niin maailmanpyörän, kuin kummitusjunankin vietäväksi.

Amerikkalaisen tytön parissa vietettyjen iltojen jälkiä luonnosvihkoni sivuilla.

Seudun tyttöjen ja naisten mutkikas ja solmuisa sielunmaisema näyttäytyy rooliin upottautuvalle yhtäaikaa kauniina ja hirvittävänä, mutta ennen kaikkea se tuntuu  kovin tutulta. Roolihahmoihimme ja näytelmän teemoihin tutustuessamme olemme kohdanneet tunteita, joihin samaistuminen on ollut helppoa: vapauden kaipuu, uteliaisuus, hämmennys ja halu, toive jostain suuremmasta. Lisäksi naiseuteen yhtälailla liittyvät, mutta kiellettyinä kätketyt, vimmaisesti esiin puskevat levottomuus, yksinäisyys, pelko, aggressio ja väkivalta vuotavat tarinan tyttöjen ja naisten sisuksista kuin puistattavana äänettömänä huutona.

Omien kokemusten hyödyntäminen roolityöskentelyssä on sekä antoisaa, että hämmentävää, sillä se saattaa toisinaan nostaa esiin yllättäviäkin sympatioita hahmoja kohtaan, sekä parhaimmillaan opettaa näyttelijälle jotain hänestä itsestään. Oma roolihahmoni, Rita Rotta painiskelee nuorelle naisenalulle tyypillisten tuntemusten kanssa: näköalattomuus, turhautuneisuus, halu itsenäistyä ja levottomuus, jonka hidastettuna filminä silmien edessä kiemurteleva kotipaikka ja sen traagiset tapahtumat saavat aikaan. Kamppailu kyynistymistä, syyllisyyttä ja täydellistä lamaantumista vastaan synnyttävät Ritassa vimmaisen vapauden kaipuun. Tuo kaipuu on aikoinaan huutanut minunkin sisälläni niin kovaa, että lähdin pois omalta henkilökohtaiselta Seudultani.

Miten käy sisältä särkyneille tytöille? Pääseekö Seudulta koskaan pois? Amerikkalainen tyttö on johdattanut koko työryhmän matkalle tyttöyden pimeälle puolelle. Nyt kun ensi-iltaan on enää vajaat kaksi viikkoa, seisomme jo hengitys vapisten, käsi mielen pölyttyneimmän komeron ovenkahvaa pelokkaan uteliaasti hipelöiden. Hyvin pian uskaltaudumme kurkistamaan sisään.

Teksti ja kuva: Jenna Rauvala

AMERIKKALAINEN TYTTÖ

Käsikirjoitus: Monika Fagerholm

Ohjaus: Riku Suonio

Dramatisointi: Iida Hämeen-Anttila

Ensi-ilta 6.4.2017, LA 8.4. klo 13, SU 9.4. klo 15, SU 9.4. klo 19, KE 12.4. klo 19, LA 15.4. klo 13, SU 16.4. klo 15, KE 19.4. klo 20, TO 27.4. klo 19, KE 3.5. klo 19, TO 4.5. klo 19, LA 6.5. klo 13, SU 7.5. klo 15, SU 7.5. klo 19

Varaa lippusi täältä