Täällä jälleen!

Pahoittelut blogi, arvon odottava lukijakunta sekä kaikki muut asianosaiset. Viimeisestä blogipäivityksestä on kulunut aivan liian kauan, mutta ei huolta! Tästä maanantaista eteenpäin on nimittäin lukijoille tarjolla viihdettä oikein urakalla.

Ottakaa esiin kalenterinne, kirjoittakaa maanantain kohdalle merkki. Viikonpäivä, joka monelle tuskaa tuottaa, on oleva tästä lähtien täynnä iloa! Blogimme alkaa nimittäin päivittyä maanantaisin.

BILEEEEEEEEEEEEET, JEEEEEEEEEEEEEEE ! ! !


Blogin ryhtiliikkeen aloittaa JYT:n seuraavasta projektista (Jumalan rakastaja) Janne Tuononen, joka tarjoaa juttusarjan omasta treenaamisesta näytelmän rooliin. Olkaa hyvä!


Janne Treenaa 1.

Mistä kaikki alkoi?

Puskan oksat raapivat käsiäni paidan läpi ja ohikulkevat mummot tuijottavat paheksuvasti pusikossa kiroilevaa meikäläistä. Päätä särkee ja uni painaa. Olin edellisenä iltana syystä tai toisesta kaatunut pusikkoa päin ja kännykkäni oli hukassa. Päästyäni tyhjin käsin kämpilleni takaisin, totesin allekirjoittaneen tarvitsevan ryhtiliikettä. Samaan aikaan JYT:ssä kiersi uuden näytelmän käsikirjoitus ja puheita tarvittavista näyttelijöistä.

Sain käsikirjoituksen luettavakseni. Jumalan rakastaja sijoittuu endorfiinihumalan huuruiseen kuntosaliympäristöön. Maailmaan joka oli minulle täysin vieras, johon halusin salaa hypätä. Olin aina ihaillen katsellut pikkusiskoni armotonta treenaamista ja päivitellyt ettei minusta ikinä olisi samaan. Tunnustan haaveilleeni siitä kuinka kokeilisin miltä itsensä fyysinen ylittäminen sekä ruokavaliossa ja treenissä pysyminen tarkoittaa. Miltä se tuntuu? Pompit treeneistä toiseen ja syöt sellaisen määrän ruokaa, jolla ruokkisi pienen perheen.

Tietenkään en tiennyt itse näytelmän roolituksesta vielä yhtään mitään, mutta olin hiukan huolissani mahdollisesta tilanteesta, jossa

A) näyttelen jonkinlaista kroppansa palvojaa,

B) nostelen lähinnä persettäni penkistä (koska enempää ei nouse) ja

C) heilun ilman paitaa muutaman ylimääräisen kilon kanssa.

Oli syytä ryhtyä toimeen pikimmiten!


Summasummarum, nopea googlaus, maili personal trainerille ja löydän itseni torstaina 26.6 monitoimihallin kuntosalilta nostelemassa painoja ja painamalla mieleen suoritustekniikoita. Ensimmäinen kerta sisälsi myös mittaukset rasvaprosentista sekä cm-mittoja pitkin kroppaa (hauiksen ympärys, reisi, vyötärö...). Personal trainerini testasi myös alkukuntoani erilaisilla liikkeillä, eri painoja käyttäen.

En ole ikinä tehnyt kuntosaliharjoittelua tai ylipäätään mitään voimaharjoittelua, joten lähdin tähän täysin nolla-tasolta. Ensimmäisen kerran jälkeen hiki virtasi pitkin kroppaa, raskas huohotus ei meinannut loppua millään ja joka ikinen paikka oli niin hellänä, kun olla voi.

KUOLEMA.

JA EI PIRU VIE SE TUNTUI HYVÄLTÄ!

SELVISIN! TEIN SEN!


Trainerini tuumasi, ettei ennen sunnuntaita ole varmaan salille mitään asiaa. Kehoitti kuitenkin aloittamaan treeniohjelman mukaisen 3krt/vko salitreenin seuraavasta viikosta. Perjantai aamuna sängystä noustessa tämä kommentti konkretisoitui. Joka paikka jumissa ja kipeä. En tiedä olisinko halunnut jäädä makaamaan vai lähteä linkuttamaan töihin...

Lähtiessäni treeneistä huterana eräs vanha mies heitti "kannustavan" kommenttinsa joka palasi tässä yhteydessä hyvin elävästi mieleen... "Ei sitä ilman kipua tuloksiin pääse, kyllä pitää vähä tuntua jossain, jotta tietää tehneensä.."





Uusi elämäni oli alkanut.

Seuraavassa osassa konkreettista raporttia treeneistä ja luvuista mistä ponnistellaan!

Kuulemiin!

-Janne