Janne Treenaa 2

Täällä taas ja toista osaa puskee tulemaan!

Edellisen päivityksen loppu jäi perinteisiin "hampaat irvessä ja kivusta välittämättä" tyylisiin sloganeihin. Tunnustan. Valehtelin.

Olen perusluonteeltani oikeasti melko laiska. En olisi jaksanut jatkaa tätä projektia mitenkään näin pitkään, jos treenaaminen olisi ollut kivuliasta tai ylipäätään hirveän epämiellyttävää!

Kroppa tottuu yllättävän nopeasti painojen nosteluun. Parin kerran jälkeen mitään lihaskipuja / pahempaa jäykkyyttä ei edes ollut!

Suunnitelma alkuun (vko 26-->vko 32) oli tehdä samaa, koko kropan kattavaa ohjelmaa, 3 kertaa / vko ja ajaa sisään uusi ruokavalio. Olin yllättynyt miten paljon sain iloa irti painotasojen nousuista ja pidinkin koko kesälomakauteni saliohjelmasta kiinni (jopa viikon liftireissulla, oli pakko etsiä Vaasasta kuntosali, johon pääsee treenit vetämään). Hyvien treenien jälkeinen fiilis on jotain niin hienoa!



Ruokavalion kanssa oli enemmän tekemistä. Syötävää tuntui aluksi olevan liikaa ja myöhemmin liian vähän (pikkunälkä koko ajan). Lisäksi viikonlopun "saunaoluen" vaihtuminen kahvi/teekupposeen ajoi allekirjoittaneen mm. tilanteeseen, jossa kaadoin 8-päkin karhua viemäriin - etten vain vahingossa joisi. Sain kuulla useasta tahosta tämän olleen alkoholin väärinkäyttöä. Mene ja tiedä - ainakin pysyin kurissa! Pariin otteeseen lipsuin kuitenkin ja nautin ruuan kanssa viiniä tai mökkireissuoluen. Olen kuitenkin pääosin tyytyväinen syömisiin ja juomisiin sekä syömättä ja juomatta jättämisiin koko treeni aikana. Eipähän ala vanne kiristää päätä liikaa, kun joskus jonkun vapauden itsellensä suo!




Kaikille, jotka ehkä pohtivat pitäisikö vai eikö pitäisi alkaa tekemään jotain tai onko se pakko vetää naama ruvella ja hirveästi itseään psyykaten ne salikamat päälle haluaisinkin sanoa:


Pitäisi ja ei tartte!

Treenaaminen voi ja sen pitää olla myös hauskaa eikä kipu / särky ole mikään kehityksen määritelmä. Itselläni kaikista parhaat tulokset / kehittymiset ovat aina syntyneet hyvän mielen ja olon seurauksena. Kaikki kiputilat ovat lähinnä olleet kropan signaaleja siitä, että jotain menee pieleen. Uskon myös siihen, että alkutilanteen ja lopputilanteen välisestä prosessista tulee myös nauttia. Tämä on helpointa itselle ja positiivinen pöhinä ajaa pitkälle!

Hymy huulilla eteenpäin!



En pitkitä jännitystänne enempää vaan lyön pöytään nyt luvut. Hyvän mielen treenailuni oli vienyt minua sujuvasti eteenpäin kohti Michelangelon Daavid patsasta!

Viikko 26:
Aamupaino:     72kg
Vyötärö:    78cm / 87,5cm
Reisi :         59cm
Käsivarsi :    29,5 / 31,5cm
Lantio :         98,5cm
Rasva % :     18,2

Viikko 35:
Aamupaino:     73,5
Vyötärö:    76,5cm / 81,5cm
Reisi :         60cm
Käsivarsi :    32 / 33,5cm (=hauiksen ympärys levossa / jännitettynä)
Lantio :         98,5cm
Rasva % :     13,3


Koska loppu oli "kipu on vain mielikuvitusta" -puhetta vastustavaa "tissiposkilätinää", en tee poikkeusta vaan jatkan loppuun asti samalla linjalla. Hauskaa ja hyvää viikon alkua! Hymy huulilla ja hyvällä draivilla eteenpäin!

Jokaisessa treenikaudessa / projekteissa tulee suvantovaiheita tai kohtia, jolloin kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Tämä pätee viikon 36 jälkeisiin tunnelmiin. Palaan näihin haasteisiin ja pieniin mutkiin ensi viikolla.

-Janne